Aljezurin kylästä pääsisin kyseiselle reitille ja paikkaan Marmelete, josta jatkaisin kävelyä Alcoutimiin. Se olisi minulle päätepiste. Koko reitin toisessa päässä olenkin jo käväissyt: Sagres, Cabo de S. Vincente, Vila do Bisbo, Bensafrim jne.
No keskiviikkona ajoin bussilla Aljezurin kylään tutustumaan ja selvittämään Via Algarvianan reitille pääsyä. Turisti-infosta sain lisää tietoa, muun muassa varoitettiin kuumalla säällä lähtemisestä. Päivä oli helteinen, 30° ja paikoitellen enemmän, joten mihinkään kauemmaksi en viitsinyt lähteä. Kävelin pikkupolkuja ja kylänraittia sinne tänne. Ihan viehättävä on kylän keskusta ja oli mukavaa varjoisia kujia pitkin astella kiirehtimättä.
Yhden polun päässä istui tuolissa ison puun alla varjossa pitkä, hoikka mies, jolle tuli kiire nähtyään minun tulevan pukea paita päälleen. Hetken verran epäilytti, uskallankohan edetä. Itse aloitinkin sitten keskustelun. Ensiksi luulin miestä hipiksi, olemus ja puolipitkät hiukset toivat mieleen sen ajan.
Mutta tämä vanhanpuoleinen herra, hollantilainen, oli avulias selvittämään minulle reittiä. Autokin hänellä oli siinä lähellä parkkipaikassa. Sitten hän alkoi yhtäkkiä kauhealla touhulla tyhjentää etupenkkiä, heitti ties mitä roskikseen ja minä ihmettelemään että mitä se nyt. Sanoi sitten, että nyt sinulla on tilaa istua, voidaan käydä katsomassa reitit jos haluat. Sanoin, että tulen uudelleen, että suurin piirtein tiedän. No, sitten vielä haki kartan ja siitä katsottiin etäisyyksiä.
Hauska tyyppi, kertoi tyttärensä asuvan kylässä ja yöpyvänsä hänen luonaan. Tämä oli muuten jo toinen kerta kun tällä reissulla kieltäydyin avuliaiden herrojen kyydistä. Mutta jännää, aina kun olen pyöriskelemässä ja fundeeraamassa reitin suuntaa ja toisinaan jopa eksyksissä, ilmaantuu joku avuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti