Bensafrimissa, kylän reunamilta kävelin eteeni aukeavaa leveää polkua pitkin ylös vuorelle. Nautin verkkaisesta menosta, tiellä olemisesta, luonnon kauneudesta, tuulen suhinasta, lintujen viserryksestä ja perhosista...
Niin, nyt ei ollut kiirettä bussiin, eikä tarvetta kävellä tiettyä kilometrimäärää, vaan kävellä niin kauan ja pitkälle kuin maittoi. Ja kun siltä tuntui, laskettelin vuoria alas takaisin kylään ja kuppilaan. Kohta puolin bussi tulikin, ja vartissa olin jälleen Lagosissa.
Vuoren laella ilma tuntui puhtaalta, ei kuulunut liikenteen hurinaa - mahtavaa oli siellä olla tuulen humistessa ja katsella näkymiä silmänkantamattomiin, kylää kaukana horisontissa.
Via Algarven reitti saa nyt jäädä, ehkä toiste - liian paljon pitkiä nousuja, liian pitkiä etappeja - vaikea reitti minulle. Voimaa ja nopeutta pitäisi olla enemmän kavuta vuoria ylös ja alas. Äärest tyytyväinen olen että uskalsin muutaman lenkin kävellä ja varsinkin siitä viime tiistaina kävelemästäni, huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti