Kävelin Sagresin suuntaan puolitoista kilometriä ja sitten käännyin takaisin. Verkkaisemmalla paluumatkallani ihailin sivullani helmeilevää, kimmeltävää merta ja sen loivia maininkeja.
Kerrassaan kaunista, valoisaa ja lämmintä!
Camino siinä kävellessä putkahti mieleen. Silloinhan aina lähdin alberguesta ulos seitsemän ja kahdeksan välillä, jolloin ilma oli raikas ja kostea yön viileydestä, ja monesti ilman aamukahvia.
Sitäkin mietin, että mitä tämä nyt tarkoittanee, että tänne Lagosiin jäin... Rinkkakin tuossa sängyn päädyssä on hissukseen, eikä ole Caminon kuisketta kuulunut.
En ole muuten vielä osannut uutta rinkkaani nimetä. Yleensä se on mykkänä sinisenpuhuvana. Rinkka-Punapää oli seurallisempi tai enemmän äänessä. Tähän nykyiseen en ole vielä saanut otetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti