Spurilan suunnalla

Upea, aurinkoinen sää houkutteli taas liikkeelle. Nyt menin Spurilaan päin eri suunnasta, vaihteeksi. Romahtanut silta näkyy melkein paremmin tältä kuin vastakkaiselta puolelta.

 

Hajonnut silta ei näytä nuorempia lenkkeilijöitä haittaavan, vaan ketterästi kiipeävät ylös tai laskeutuvat alas tikkaita pitkin.

Toisinaan olen jäänyt seisomaan ja ihailemaan sitä menoa. Tekisi mieli itsekin yrittää kiivetä, mutta sitten näen miten tikkaat alkavat huojua ees taas kunnes lopulta keikahtavat nurin. Siellä sitten olisin ojanpohjassa huutamassa kivusta tai tainnuksissa. On tuo mielikuvitus vahva voima. Sitä pitäisi osata vain paremmin hyödyntää…



***

Aamupäivällä pakkailin rinkkaani varustelistani mukaan matkakuntoon. Rinkan kokonaispainoksi tuli 8,3 kg (rinkka itsessään painaa 1,6 kg). Tuon painon kanssa saatan hyvinkin tulla toimeen, mutta lisäksi on päiväreppu. Hämmästelin, miten siihenkin painoa kertyi toista kiloa. Rinkan laitan ruumaan ja päivärepun otan koneeseen.

Rinkka on sullottu jo nyt niin pullolleen, että tuntuu mahdottomalta saada lisättyä siihen enää päivärepun sisältöä. Jotain on vielä jätettävä pois. Mietin, pärjäisinkö reissussa ilman iPadia, siis pelkällä puhelimella. Ehkä opaskirjojakin on liikaa mukana.

 

Monta pikkuasiaa on vielä ratkaistavana – onneksi on pari päivää aikaa vekslata.