Jotta saisin vaihtelua reitilleni ja haasteellista maastoa jalkojen alle, yritän poiketa vähän väliä erilaisille metsäpoluille.
Poluilla ja kallioilla on mahtavaa kuunnella hiljaisuutta. Välillä joku lintunen kirkaisee, tai siinä hiljaisuudessa se tuntuu terävältä kirkaisulta niin, että aivan hätkähdän.
Rinkan kanssa olisi liikuttava enemmän ja useammin. Tuntuu vain niin oudolta kävellä sen kanssa - kuin olisi vähän hassahtanut.
Täytyy tunnustaa, että välillä tunkeutuu mieleen valtava epäilys pyhiinvaellusmatkani suhteen. Mitä oikein olen tekemässä ja minne oikein lähdenkään yksin, omin päin? Olen kuitenkin aina viehättynyt irtiotoista.
Kävellessäni siinä sitten mietin, millaisia irtiottoja olenkaan elämässäni ottanut. Laskeskelen miten monta niitä onkaan ollut. Ehdottomasti ensimmäinen oli, kun aikoinaan lähdin kotoa Ruotsiin. Yksi irtiotto oli myös se, kun vuosia sitten lähdin yrittäjäksi.
No, tähän en irtiottojani ala rustailemaan. Niiden selonteon alustana saa olla toisenlainen formaatti. Todettakoon kuitenkin – elämä, arki vaatii irtiottoja, repäisyä rutiineista, jos mielii muutosta ja omaa kasvua.
 |
| Tämän joen äärelle pysähdyn hetkeksi. Romahtaneella sillalla kuuntelen rauhaa ja veden pauhinaa. |
 |
| Lumeton ja lauha maaliskuu sallii minun kavuta kallioille. Ihastelen näkymiä, kallioista avaruutta. |
 |
| Tutulta reitiltä kun poikkeaa, löytää kiinnostavaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti