Kovin lähellä en tohtinut kuvata, ties vaikka pomppaa ylös ja minä pelästymään niin, että lennän rinkkoineni ties mihin suuntaan.
Toinen havainto reitillä oli sepelkyyhkyn äänekäs huhuilu.
Siinä se kyy pää kenossa seuraili liikkeitäni – taisi odottaa aurinkoa. |
Lenkilläni ikävämpiä alkukevään havaintoja ovat epämääräiset roska- ja jätekasat siellä täällä aivan Paimion keskustan tuntumassa.
Styroksilevyjä siellä täällä ja hohtavat lohjenneina ikävän näköisinä. |
Tämäkin roskis pursua jätteistään aina vaan, vuodesta toiseen. Ehkä joku odottaa, että se tyhjenee itsestään. Ei tarvitse kovakaan tuulenpuuskaa lennättelemään roinaa ympäriinsä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti