Puheenomaisen runon kurssi, 1. pv

Kirjan talon pihapiirissä upeat aurinkoiset säät ovat sulattaneet tämänkin valtavan lumikasan.

Pelkästään uteliaisuudesta ilmoittauduin Kirjan talon viikonloppukurssille, sillä aiheena oli puheenomainen runo. Nimenomaan puheenomaisuus kiinnosti, siis mitä sillä tarkoitetaan runossa. Siihen genreesen en olekaan ennen tutustunut. Lisäksi houkutti se, kun kuulin että osallistujilla on mahdollisuus saada palautetta omista teksteistään.

Kurssin vetäjinä olivat turkulaiset nykyrunoilijat Juha Kulmala ja Esa Hirvonen. He lienevät ainoita, jotka opettavat puheenomaisen runon asioita. Tommi Parkko oli kurssihteerinä ja huolehti runsaasta tarjoilusta hedelmineen, herkkuineen, kahveineen jne. Saatoin tutustua häneenkin ja hänen tuotantoonsa (hän on myös luovan kirjoittamisen opettaja).

Saimme paljon varteen otettavia seikkoja runoiluun, esim.

• puheenomaisuus > runon kaltainen puhe > runo puhuu – se tietää että siellä on joku
• runolla on aina joku puhuja, sen ja kielen pitää olla ehyt, yhtenäinen
• sitä parempi mitä suoremmin saa sanottua, ja on tietty rytmisyys
• joku ydin pitää aina olla > yhtenäinen perusidea, jne.

Juha Kulmala täydensi opetustaan ja avasi puheenomaisen runon piirteitä esimerkein. Kävimme läpi Marjo Heiskasen, Jarkko Laineen, Pentti Saarikosken, Timo Lappalaisen ja Mika Terhon runoja. Esa Hirvonen taas piti kattavan esityksen tarinallisuuden ja draaman keinoista runoudessa. Keinot siitä, miten tehdä runon tarina mielenkiintoiseksi, koin varsin hyödylliseksi.

Päivän päätteeksi saimme kotitehtävän: Hullu taksikuski, minäkertoja ja tilanteena taksimatka ja rahat loppu. Päivän evästein tuosta piti sitten illalla vääntää puheenomainen runo. Ja syntyihän se - lopulta. Huomenna kuulen kommentoinnit.