sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Puheenomaisen runon kurssi, 2. pv


Tänään aamulla, kun ajelin Turkuun päin, Taiska lauloi radiossa jotenkin näin:
”Villi vapauden kaipuu, se mun elämääni vie, se on mun tie…” Niinpä, taisi olla noin aikoinaan – vähän kosketti tuon vanhan laulun kaipuutunnelma.

Turkuun päästessäni alkoi leijailla valtavia lumihiutaleita. Ja kurssin päätyttyä kun tulin ulos, oli maa paksun lumen peitossa ja kadut nuoskassa. Ei taida tulla kunnon kevättä tänä vuonna, taitaa tulla suoraan kesä.

Puheenomaisen runokurssin toinen päivä alkoi kotitehtävien luennalla ja kommentoinneilla. Opettajien, Juha Kulmalan ja Esa Hirvosen, kommentoinnit olivat napakoita viisauksia siitä, miten kannattaisi runoa työstää ja mihin suuntaan. Taas kerran, kuten monesti muissakin teksteissä, toiset näkevät sellaisia pointteja, mitä itse ei näe tai tule ajatelleeksi.

Varsin antoisaksi ja hyödylliseksi koin runoilijoiden palautteet omista teksteistäni vuodelta 2001, joihin en ole uskaltanut kajota. Nyt sain tietoa, miten työstää niitä. Kliseistä pitää päästä eroon, kuvattava tilanne, mistä muisto tai ajatus lähtee liikkeelle tai tulee mieleen jne. No niin, sitä rataa, työstettävää riittää.

Lopputunnilla Esa Hirvonen esitelmöi, ja Juha Kulmala täydensi, esittävän runon sfääristä. Paljon uutta kuulin siltäkin alueelta, kuten historiasta, kehityksestä, nykytilanteesta, levinneisyydestä. Mikin käyttöönkin saimme ohjeita, mikä on tarpeen varsinkin niille, jotka mielivät esittämään runojaan julkisille paikoille tai tilaisuuksiin.

Yleisarvioni kaahden päivän annista:Hyödyllinen, avartava, monipuolinen ja uusia näkökulmia runouteen ja runoiluun avaava kurssi.
Teoria ei liian raskasta eikä pikkuseikkoihin takertuvaa, vaan sopivan käytännönläheistä, ja jota ryydittivät lukuisat esimerkit runoilijoiden teksteistä ja ohjaajien luennat.
Palautteen kuuntelulle oli riittävästi aikaa, kun osaanottajia oli sopiva määrä.
Kulmalan ja Hirvosen yhteisohjaaminen sujui jouhevasti ja toisiaan täydentäen.
Suosittelen kurssia kaikille runoilua harrastaville.
Mitä jäin kaipaamaan? Jatkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti