perjantai 12. huhtikuuta 2013

Lontoon Victoria-aseman kautta hotelliin


Aikamoista vipinää oli eilen Victorialla, ihmisiä ryntäillä sinne tänne.

Melia ( Melua olisi parempi nimi) White House, Albany Street, Lontoo

Norwegian lento oli loppujen lopuksi pari tuntia myöhässä. Sitä kyllä pahoiteltiin, mutta siinä se sitten olikin. Ilmaista kahvikupposta toivoin hyvitykseksi odottelusta, mutta ei, vaan kaikesta sai maksaa, jopa vedestä jos sitä halusi. Tämä lentoyhtiö ei ole suosikkini.

Muuten matka jatkui hyvin Gatwickin kentälle. Sieltä sitten lippuautomaatista junaliput Victorian asemalle.

Victorian asemalta löydettiin pienen etsiskelyn jälkeen oikea bussi C2, jolla päästiin vaivattomasti aivan hotellin edustalle.

Ilma Lontoossa tuntui puhtaalta, ei ollut lainkaan sellaista harmaata hiekkapölyä kuin kotipuolessa. Lämmin, aurinkoinen sää tuntui mukavalta pitkien pakkaspäivien jälkeen.

Jälkipuintia: Ei kaikki nyt aivan niin jouhevasti sujunut. Monenlaista pähkäilyä oli ennen kuin löysimme lippuautomaatin, ennen kuin saatiin siitä liput ulos, ennen kuin oltiin junassa ja sitten taas ennen kuin oltiin bussissa ja sitä rataa.

Kaiken huippu oli se, kun oltiin kirjauduttu sisään hotelliin sanottiin, että joudutte noin tunnin verran odottamaan, huoneenne ei ole vielä valmis. Odotettiin tunti, odotettiin toinen tunti - oikein tunsin miten kiukku alkoi nousta ja väsymys. -Ei tässä nyt voi vaan istua ja istua, nyt pitää tehdä jotain. Taisi kulua vielä kolmaskin tunti, ainakin, seurasi neuvotteluja.

Lopulta osoitettiin huone ja helpottuneena kimpsuinemme noustiin sinne. Kuinka ollakkaan, kun astuin kynnyksen yli, oli kuin olisin löylykoppiin tullut, huone oli kuuma kuin pätsi. -Tänne ei voi jäädä, tätä me ei oteta, melkein huusin kovasti pettyneenä. Kantaja sanoi melkein koomisen rauhallisesti: "Ettekö halua tätä huonetta?" Ehdottomasti emme, sanoin. "Minä katson sitten toisen huoneen teille." Eikä sitten kulunut montaa minuuttia, kun saimme loppujen lopuksi ihan hyvän huoneen. Ensimmäisessä tarjotussa lienee ollut joku maalaushomma, joka vaati pikakuivatusta.

No, näistä tulopäivän alkuhankaluuksista kun selvittiin, seuraavat päivät olivatkin sitten vallan muuta -  rentouttavia ja virkistäviä. Parhainta oli tietysti nähdä J ja olla hänen seurassaan!

Hyvitykseksi saatiin sitten illemmalla cava-pullo ja hedelmiä huoneeseen.

Kauniita hetkiä päiväänne!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti