Lauantai Lontoossa

Lauantaiaamun otimme rauhallisemmin ja lähdimme liikenteeseen vasta puolelta päivin. Olimme suunnitelleet käyntiä Tate Moderniin.

Ehkä nopeammin olisimme päässeet metrolla, mutta otimme bussin 453. Bussin ylimmästä kerroksesta oli mainiot näkymät keskustan vilkkaille ja ruuhkaisille kaduille, kuten Oxford Streetille, joka oli mustana ihmisistä.

Ajattelin, että tuolla alhaalla ruuhkassa, ihmisten seassa ei ole mukavaa flaneerata, eikä oikeastaan näkisikään mitään, kun ihmispaljous peittää näkymät.

Bussin yläkerroksessa korkeuksista ja aivan edestä erottui kaupungin arkkitehtuuri, korkeiden rakennusten silhuetit selkeästi.

Niin, bussi kulki halki keskustan, ohitimme Trafalgar Squaren, joka tuntui olevan monille tapaamispaikka aivan kuin Stockmannin kello Helsingissä.


Westminster Bridge-sillan jälkeen jäimme pois bussista ja siitä kävelimme kohti Tate Modernia ainakin tunnin. Koko alue tuntuu vetävän nuoria ja varsinkin lapsiperheitä puoleensa. Ihmiset tulevat tänne kuntoilemaan ja viettämään yhteistä vapaa-aikaa.


Millennium Bridge-silta (innovatiivinen riippusilta, joka avattiin vuonna 2000) lähtee aivan Tate Modernin edustalta, ylittää Thamesin, ja sitten sitä onkin St Paulin katedraalin edustalla. Tästä on vielä pieni kävelymatka metrolle.



Gallerian seitsemännestä kerroksesta löytyi vihdoin ravintola, josta on upeat näköalat Thamesille ja vastarannalle.  St Paulin katedraali näkyy taustalla. Istumapaikkakin löytyi ja saimme levähdettyä.





J halusi valmistaa ja tarjota meille ruuan kotonaan, joten matkasimme Lontoon itäiselle puolelle. Hän tuli vastaan Canary Wharfille ja esitteli sitä aluetta, historiaa ja pilvenpiirtäjiä. Sade ja kova tuuli hankaloittivat vähän katselua ja kulkemistamme.

Canary Wharfilta matkasimme uudelle köysiratapysäkille (Cable Car, Emirates Air line), varsinainen nähtävyys sekin. Yllätyksekseni pitikin mennä kyytiin. Hupsista vain ja olimme sisällä hytissä, ovet sulkeutuvat ja alettiin äänettömästi liukua ylhäällä korkeuksissa vaieria pitkin Thamesin yli. Sade vain ropisi ikkunoihin.

Huikeat näköalat saivat pelon unohtumaan.

Kiisimme 100 metrin korkeudessa - no, aika rauhallisesti etenimme.

Thamesin ylitettyämme kävelimme J:n luokse syömään. Nälkäisiä jo olimmekin koko päivän kuljeskeltuamme.

J tarjoili meille todella maukkaan intialaisen kolmen ruokalajin illallisen. Sitä ennen nautimme alkudrinkkinä Bellinit (sis. murskattua mangoa ja proseccoa), joiden valmistusta oli mielenkiintoista seurata. Herkullista, herkullista!

Koko päivä oli äärettömän antoisa. Päivän kävelyrasitukset ja sateinen sää eivät paljon painaneet.

Jännittäviä hetkiä päiväänne!