 |
| Esseen kirjoittamisen viikoloppukurssi 17. - 18.3.2012 |
Molemmat päivät alkoivat pohdinnalla, miksi esseet ja aforismit kirjallisuuden lajeina ovat nyt suosiossa. Voidaan puhua jopa ”esseebuumista”. Yhtä selkeää vastausta ilmiölle ei löydetty – yksi voisi olla sekä esseessä että aforismissa kirjoittajan mahdollisuus pohdiskella valitsemaansa aihettaan eri näkökulmista.
Pohdinnan tarve saatetaan kokea eräänlaiseksi vastavoimaksi nykyiselle some-viestinnälle, joka usein on hektistä tajunnan virtaa tai kielteisesti ilmaistuna ”oksennusta”. Pohdinnan tarpeessa on kysymys kaipuusta pysähtyä ja etsiä syvällisiä merkityksiä itselleen tärkeistä tai ajankohtaisista asioista. Se voi ilmentää myös ajatusten, koetun ja kokemusten jäsentämistä itselleen.
Mitä opin? Esseen yksi tärkeimmistä ulottuvuuksista on henkilökohtaisuus tekstissä - kirjoittajan rooli. Hytösen mukaan henkilökohtaisuus tai minän rooli näkyy väitteissä, esitetyissä ajatuksissa ja näkökulmissa. Tämä minän rooli, keksitty tai fiktiivinen, olisi hyvä olla lähellä kirjoittajaa ja jonka itse tuntee parhaiten.
Onpa mielenkiintoista, oli varmasti antoisa viikonloppu! Ajattelisin että henkilökohtaisuus vaatii rohkeutta ja uskallusta, itsensä voittamista ja jonkinlaisesta "haavoittumattomuudestaan" luopumista mutta sen uhratessaan on myös mahdollisuus itse kasvaa ja todella saada merkitystä, jäsentymistä ja selkeyttä niin itseensä kuin käsittelemäänsä aiheeseen. On hienoa kun jaksat kiinostua asioista ja kehittää itseäsi! Motivoi meitä muitakin jaksamaan ja yrittämään:)
VastaaPoistaIda
Ida,
VastaaPoistaHenkilökohtaisuus tarkoittaa kuulemma hyvässä esseessä, että subjektin tulisi näkyä. Subjektin ei tarvitse olla kirjoittaja itse, kirjoittaja valitsee roolin tai hahmon, joka esseessä puhuu. Minä on roolina kirjoittamassa – minä on lähellä kirjoittajaa.