Apu oli tarpeen parkkihallissa

Tässä taannoin ajoin Wiklundin Q-Parkkiin Turussa. Parkkihalli näytti melkein tyhjältä, ei siellä montaa autoa ollut, joten ajoin ensimmäiseen sopivaan paikkaan.

Kuinkas ollakaan, kun tein lähtöä, parkkihalli oli täpötäynnä. Ainoa mahdollisuuteni oli peruuttaa ruudusta taaksepäin, mutta heti takana olikin auto poikittain.

Näin vanhemmiten sitä tulee aika varovaiseksi ja on talvipukeissa kankea. Eestaas siinä vääntelin rattia. Aina vain näytti siltä, että tulen kosketukseen takana olevaan autoon. Vääntelin pyöriä, ajoin eteenpäin, ajoin taaksepäin useasti, että voisin peruuttaa ruudusta pois. Lopulta ajattelin, että ei auta muu kuin odottaa, että joko viereiset autot tai takana oleva lähtevät.

Juuri kun olin luovuttamassa, ilmestyi nuori mies autoni taakse ja alkoi ohjailla. Hän jaksoi näyttää ja viittailla niin, että lopulta pääsin kiperästä tilanteesta ulos.

Kiitin kasvot loistaen tätä ystävällistä herraa. Ajattelin, että osasipa olla oikealla hetkellä avulias. Hyvää mieltä tapauksesta riittää vieläkin aina kun, muistelen tilannetta. Lisäksi se muistutti itseäni olla samoin valpas. Lauantaina tähän tulikin tilaisuus, kun kävin samassa paikassa, hoksasin tehdä samoin eräälle peruuttajalle kuin edellä mainitsemani nuori herra.