Helsinki-päivä

Eilen vietin varsin mukavan päivän Helsingissä. Edellisestä käynnistä oli vierähtänyt aikaa, joten oli korkea aika pistäytyä.

 

Tällä välin moni paikka oli muuttunut, esim. Akateeminen kirjakauppa ja Ateneumin taidemuseo, Rautatieasema, jotkut kahvilat. 

Ennen Ateneumiin menoa lounastin Saaran kanssa Café Violassa, joka sijaitsee Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan yhteydessä. Muutama asekel siitä, niin olimme auringonpaisteisessa puutarhassa. 

Tehtiin kierros. Kuivaa oli kaikkialla. Silti muun muassa rodot, atsaleat, liljat kukkivat komeasti ja värikkäinä. 

Puutarhakierroksen jälkeen riensimme Ateneumiin tutustumaan Albert Edelfeltin mestariteoksiin (1854–1905). Edelfelt oli kuulemma aikansa tunnetuin suomalaistaiteilija maailmalla, hän oli tuottelias naturalisti, realisti ja romantikko – ”eräänlainen moderni konservatiivi”. Joitakin maalauksia olin nähnyt ennen, mutta suurinta osaa en. 

Vaikuttavia maalauksia, todella. Koko kolmas kerros oli katettu monen tyylisillä teoksilla, ja myös hänen piirrrosluonnoksiaan oli nähtävänä, mielenkiintoista. 

Noin puolessa välissä kierrosta tuntui, että on pidettävä kahvipaussi Ateneumin bistrossa ja jatkettava sen jälkeen. Kierroksen jälkeen fundeerasin, että on tultava uudelleen ja koettava tämän kosmopoliitin maailma henkilöineen niin Suomessa kuin maailmalla.

Kesä

 Kaunista, lämmintä kesää, se on nyt täällä, se kesä. 

Gustave Flaubert sanoo kesästä: ”Aina poikkeuksellinen, olipa se lämmin tai viileä, kuiva tai kostea:” 

Niin tai näin, upeaa on kuunnella pikkulintujen sirkutusta, katsella puiden lehtiä, oksia kesätuulen niitä heijatessa, katsella miten kesän valo ja varjo niissä leikittelee. 

On ollut ihan mahtavia lenkkeilyilmoja.

Lauantaikävelyllä

Pari kuvaa upealta lauantaikävelyltä.

Päivä päivältä kesä etenee, ja mikä parasta mielelleni myös kävelylenkkini pitenevät.

Syreenit kukkivat

 Runsaina kukintoina syreenit, niin valkoiset kuin sinisetkin kaunistavat ympäristöään, ja ah mitä tuoksua leviääkään ohikulkijan iloksi. 

Luonnossa alkaa olla kauneinta ja rehevintä aikaa. Pienet sadekuurot jouduttavat kasvuston vehreyttä… 

Kesken kauppareissua vastaan tuli tuollainen koppero

Nyt on kesä

 Niin voin jo sanoa, sillä kesältä minusta tuntuu. On kesäisen lämmintä, lähes helteistä.

Omenapuun nuput ovat aukenemassa.

  Sadepäivien jälkeen sain istutettua äitienpäiväruusun vanhan ruusun viereen. 

Linnunpönttö vai mikä

 Linnunpönttö tuo ei ainakaan ole, ei voi olla linnuille tarkoitettu. Liekö ihan ongelmajätettä - tai sitten yksinkertaisesti pilaksi polun varrelle tuotu.

*

Taas on saatavilla kotimaista, heleänvihreää tankoparsaa, riemastuttaa sekin. 

Vähän tyyristä on, mutta onhan se kotimaista, lähes paikallista (Sauvosta), eikä tarvitsekaan koko nippua kerralla syödä. Ravintolan annoksissa n tarjottu korkeintaan kolme neljä tankoa esim. kalaruoan kylkeen - ja mihin hintaan!

Kevättä, kevättä riemullista

 Kevät on jo pitkällä. Pari sadepäivää on saanut luonnon viheriöimään ja kukkimaan.

Pullea tikka koivunrungolla naputtelee

Ja linnut pihapiirissä, nepä vasta touhukkaita ovat. Tuomi kukkii ihanasti tuoksuen. Vanha omenapuummekin on pienillä nupuilla. 

Lenkillä toukotuuli puhaltelee kuin yrittäisi lippistäni päästä lennättää. Niin, alkaa lenkkeily taas maistua – muutama juoksupyrähdyskin onnistui viiden kilsan lenkillä.