Ahvenanmaa: Keskikesän juhlintaa

Tänä vuonna juhannuksen viettoni poikkesi aiemmista; nyt ei käyty Karunassa eikä Paraisilla, vaan Ahvenanmaalla. 

Kotona aattoaamuna sää oli viileä, vain kolme astetta, taivas pilvetön ja hiljainen tuuli huojutteli koivujen ja vaahteroiden latvustoja. Aurinko alkoi pilkahdella lehvästön lävitse valaisten koko pihamaan. Mutta ei maar, oli aika lähteä liikkeelle, kello oli jo seitsemän ja oli oltava ajoissa Vikingin terminaalissa.

Merellä M/S Amorellalla oli juhannustunnelmaa. Koivunoksat siinä vieressäni lepattivat, kuului haitarin soittoa, väki oli leppeän tuntuista. 

Oli rentouttavaa istahtaa laivan peräkannella ja katsella taivaansineä, vehreitä saarekkeita ja luotoja ja auringossa kimaltelevaa merta.

Ennen Maarianhaminaan saapumista ruokailimme kevyesti. Siinä muistui mieleeni aikaisemmat juhannukset lasteni kanssa. Voi sitä tuolloista ruoan hankinnan määrää, pakkaamista, rahtaamista autoon ja autosta perille. Ja aina jotain unohtui. Aitoa juhannustunnelmaa loivat pehmeät saunalöylyt, meriveteen pulahtaminen ja se luonto tuoksuineen siinä lähellä ja lasten virkeät touhut ja yhdessäolo vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Meitä kokoontui iso joukko tuolloin, siinä oli ääntä ja meininkiä.

Aattoiltana ruokailimme isommin Kastelholman Smakbyssä ja käyskentelimme vanhassa Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseon pihapiirissä. 

Seitsemän aikoihin väki alkoi kokoontua ja odottaa juhannussalon koristeita ja salon nostoa. Tilaa oli fiikata ja sää mitä parhain. Aurinko lämmitti viilenevää ja tuulista iltaa.

Nosto-operaatiossa kului runsas puoli tuntia ja sen jälkeen hurrattiin ja laulettiin perinteinen salonnostolaulu.

Juhannusta odotellessa

Heinäkuussa Paimion kirjasto on suljettu, joten kirjavaraukset on pitänyt merkata noudettavaksi joko Sauvon tai Piikkiön kirjastosta. 

Tänään noudin varaukseni Piikkiön kirjastosta, ja se kun on aivan kirkon vieressä, ajattelin pistäytyä kirkkomaan ympäristössä. 

Auringonpaistekin houkutteli sinne suuntaan ja kaunis, kapea sorapolku luonnonkukkineen. 

Silmänruokaa luonnossa

Jo joutui suvi kaunis kukkien... ja lintujen liverrysten. Ilo on nyt astella lenkkipoluilla. 

Hyvä on silmien katsella värikästä loistoa penkereillä: heleät ja hennot luonnonkukat loistavat kaikkialla.

Lenkkeillessä kaikki tämä luonnon kauneus ja suven valoisuus virkistää mieltä ja kilometrit taittuvat huomaamatta. 

Turun taidemuseo: Robert Doisneau

Ranskalaisen Robert Doisneaun valokuvanäyttely on parhaillaan (9.6. - 28.8.2017) Turun taidemuseossa. Tätä näyttelyä olinkin jo odotellut. 

Eilen hammaslääkärikäynnin jälkeen sinne sitten astelin. 

Koko Turku kylpi auringon lämmössä, ihmiset näyttivät hyväntuulisilta kaduilla ja toreilla. 

Taidemuseolla nautin ensimmäiseksi kevyen ja virkistävän lounaan kahveineen. Nautin museon kiireettömästä ilmapiiristä. 

Ulkona terassilla varjojen alla olisin voinut myös lounastaa, mutta tuntui liian paahteiselta.

Kiinnostava näyttely kaiken kaikkiaan. Doisneaun mustavalkovalokuvat esittävät tuokioita Pariisin kaduilta ja ihmisistä. 

Erityisen kiinnostavina pidin 1940 luvun kuvia ihmisistä, ovenvartijoista ja pikkupuodeista. Näkyipä eräässä kuvassa kirjallisessa puuhassaan kirjailija ja filosofi Simone de Beauvoir.  

Paimiossa satoi hienokseltaan vettä koko illan. Aurinko jäi Turkuun.

Sattumuksia harmillisia

Tällä viikolla olen ravannut Turussa alvariinsa, nimittäin hammasremontissa. 

Tiistaina hammasremontin jälkeen, kun se viimein oli helpotuksekseni ohi, sain saman tien ajan suuhygienistille. 

No eikös siinä touhussa irronnut komea paikkamöhkäle vasta korjatun hampaan vastakkaiselta puolelta. Irtoaminen kävi äkillisesti ja nopeasti, vähällä olin nielaista koko komeuden. 

Oli kuitenkin onni onnettomuudessa, sillä sain ajan hammaslääkärille saman tien seuraavaksi päiväksi. 

Mutta sitten kotimatkalla auton kojelaudan näytölle putkahti varoitusvalo. Huolestuin, että mitäs tuo nyt meinaa, pääsenkö huomenna hammaslääkärille. 

Ajoin Turusta suoraan autokorjaamon verstaalle varmistamaan, voinko ajaa vielä Turkuun ja takaisin. Voin kyllä, sanottiin. Hyvä niin, saan tämä toinen hammasremontin alulle ennen lääkärin kesälomaa. 

Tänä aamuna ajoin korjaamolle, ja minä odottamaan vikatietoa. Muutaman tunnin kuluttua ilmoitettiin, että polttoaineen magneettiventtiili on rikkoontunut ja että osa on tilattava Ruotsista, menee siis ensi viikkoon. 

No niin, nyt ei mennä taimikkoon, sinne kun on vajaa puolen tunnin ajomatka. Toivottavasti auto ehditään korjata, että pääsen taas hammasremonttiin ensi viikolla. 

Ei nämä nyt niin suuria harmituksia olleet, mutta kiusallisia yllätyksiä ja aiheuttivat odottamattomia kuluja.  

Suvisunnuntai suloinen

Nyt saamme nauttia ihmeen kauniista suvisunnuntaista. Silmäruokaa riittää ihan lähellä pihamaalla.

Vehreää ja vihreää kaikkialla. Lämmin tuuli ja pikkulinnut saavat hypähdellessään puiden ja pensaiden lehdet väräjämään. 

Lehvästön välistä auringon säteet pilkistävät  kaikkialle luoden vinhasti leikitteleviä varjoja missä kuljenkin. 

Orava ottaa pitkiä loikkia pisin nurmikkoa ja ketterästi pinkaisee lähimpään puuhun, naakat kokoontuvat suurena ryppäänä nauttimaan nurmen antimista.

Satakieli visertelee heltiämättä lähistöllä tuttuun tapaansa niin kuin joka vuonna tähän aikaan. 

Vanhan omenapuun kukissa mehiläiset pörräävät innoissaan. Eikä ihme, kaikki nuput ovat nyt apposen auki, no ainakin melkein. 

Koko luonto nauraa!