Metsän rauha

Nyt on ollut upeaa aikaa liikuskella keväisessä metsän hiljaisuudessa. 

 

Metsän rauha ja vihreys saa minut pysähtelemään ja ihailemaan luonnon taideteoksia, kuten kummallisia sammalpeitteisiä kantoja, romahtaneita lahopuita, juurakoita, kivenlohkareita ja niin edelleen. Kaunista, kaunista, totean siinä seistessäni. 

Viisi koivunrunkoa, tykkäävät olla kimpassa.

 Aivan hiljaista toki ei ole: vesi solisee lähistöllä, jossain risahti kummasti ja pikkulinnut visertävät ja pyrähtelevät vilkkaasti korkealla puiden välitse ja yllä.
Oli pilvistä – mietin useampaan kertaan, viitsinkö mennä lenkille lainkaan – ei sentään satanut, niin lenkille vaan. Ehdinkin ennen sadetta tehdä kunnon lenkin metsäpolulla.

Niin, kummasti se metsä jaksaa, aina vaan tuttunakin, virkistää mieltä.

Räntää, räntää

Tänään, toisin kuin eilen, on koko päivän satanut räntää ja ollut kolean kylmää. Ei tehnyt mieli lenkille.

Eilen sain tehtyä pidemmän lenkin uusilla Hanwageillani. Nämä tuntuvat sopivilta ja ovat kevyemmät kuin mitä entiseni ovat.

Lenkin alussa tuuli hieroi kasvojani, sitten pienet rakeet nipistivät, ja vielä pieni sadekuurokin antoi kasvohierontaa. Sen jälkeen olikin aurinkoista käyskennellä raikkaassa säässä.

Kovin märkää on vielä metsässä ja tienpenkat upottavia. Huomasin sen kun astuin ojan reunalle valokuvamaan, niin siinä samassa toinen jalkani upposi pehmeään liejuun.

***

Aamulla heräsin ennen kuutta palokärjen äänekkääseen päristelyyn. Se näet on valinnut jonkun räystäslaudan hakattavakseen. Ääni on valtava, aivan kuin mopo pörräisi peltikatolla. Sen on pitänyt valita kohteekseen uusi kovaääninen, koska kaikki puhelin- ja sähkötolpat on tästä lähistöltä poistettu. Ennen sen mielikohde oli tolpan päällä oleva peltilevy. Siitä se sai näin keväällä mahtavan pärinän aikaiseksi.

***

Motivaatio on kuin ravinto. Sitä pitää saada kunnon annos päivittäin, jotta ihminen pysyisi voimissaan.  -Norman Vincent Peale, suomentanut Taija Mård

Lenkille vaan

Aamulla tuli sadekuuroja, tuli raekuuroja, ajattelin että päivän lenkki jää vallan tekemättä. Se vähän hermostutti ja sai tähyilemään tämän tästä taivaalle, josko kirkastuisi. Ja kirkastuihan se. Meikäläinenponkaisi tielle ja metsäpoluille.

  

Maantien laidall vihreä männyntaimi aivan vanhan rakennuksen kupeessa hämmästytti.

Sateiden jälkeen ilma tuntui raikkaalta, aurinkokin tuli esiin ja peipot, tiaiset ja rastaat kaikkialla visersivät riemukkaasti, aivan kuin Caminolla. 

Vaellusmatkoillani muuten jos satoi tai paistoi, aina oli aamuvarhaisella lähdettävä liikkeelle. Kaatosateesta huolimatta kamppeet vaan kasaan ja matkaan.

Caminon muisteluissa

Suomen kevään kaunista vihreyttä odotellessani mieleni ajautuu väkisinkin vuoden takaiselle vaellukselleni Camino Portuguesilla.

Muistelen valloittavaa valoisuutta, lämpöä, merta ja polkuja sen vieritse.

Odottelen Caminon kutsua – tuleeko sitä lainkaan. Taitaa olla niin, ettei pidä odottaa, Camino haluaa yllättää – kutsu tulee yllättäen, jos tulee.

Seniorineuvola

Hämmästyin, kun yhtenä päivänä sain kutsun seniorineuvolan terveystapaamiseen. Yllätys minulle tämä lakisääteinen käyntioikeus, vaikka on ollut voimassa jo parin vuoden ajan. 

Kutsukirjeen ohessa oli myös omaishoidon arviointilomake: piti rastittaa vaihtoehdoista omahoitoani parhaiten kuvaava vaihtoehto.

Siinä rastittaessa ajattelin miten onnekas olenkaan, kun sain laittaa rastin kaikkiin kohtiin, kuten ”Lepo ja uni”, ”Päivittäinen liikunta” jne., että ”Olen tyytyväinen tilanteeseen”.

En sentään saanut tapaamisessa neuvolakorttia, sellainen lilanvärinen olisi kiva.

Vastaanotolla mitattiin verenpaine, pituus ja paino sekä kyseltiin kaikenlaista asumiseen ja sosiaaliseen puoleen liittyvää, ja sitäkin miten olen varautunut tulevaisuuteen omien voimien heiketessä. Herättäviä ja kimuraisia kysymyksiä.

Kotilukemiseksi sain infoa edunvalvontavaltuudesta ja hoitotahdosta sekä kehotuksen jatkaa aktiivista elämääni.

Vähän hämmentynyt olo käynnistä tuli ja pelottavakin. Aivan kuin olisin jo vanha! :) Ja kaikki sairaudet, kuten muistisairaus, diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, lihasheikkoudet, ihan tuossa jo kynnyksen takana, oven takana odottamassa. No, ehkä tarvitsin tällaisen herätyksen – tiedä sitten.

Kaiken kaikkiaan seniorineuvola on todella tärkeä ja motivoiva. Niin ja onhan se hyvä herätellä varautumaan, että terveys ja voimat eivät ole ikuisia - kenellekään.

 

Neuvolakäynnin jälkeen kapusin lähialueen poluille rauhoittumaan ja nauttimaan ihanasta keväisestä säästä. 

 

Pitkällä lenkillä

Aamulla kävelijä tähyili ikkunasta ulos – näkymä oli synkänpuoleinen – vettä ripsahteli, oli pilvistä ja kovin kovin harmaalta näytti. Se oli eilen kun kävelijä kuuli radiotoimittajan sanovan hauskasti jotenkin näin, että ulkona näyttää pilviseltä ja harmaalta, kun on pilvistä ja harmaata.

 

Kävelijä istahti toviksi kirjoittamaan ja miettimään väitöstyötään, kunnes selässä alkoi tuntua. ”Ei tämä istuminen sovi minulle enää, olen istunut aivan liikaa elämässäni”, totesi kävelijä harmissaan.

 

Onneksi iltapäivällä sää kirkastui ja kävelijän mielikin meinaten, että nyt on hyvä ilma lähteä lenkille.  

Kävelijä asteli märän kiiltävää tietä pohtien mielessään niitä näitä. Kävelijän mieli on kovin levoton, se odottaa Caminon kutsua vaellukselle.

Hyvä ilma tehdä nyt kunnon lenkki, kylläpä mustakottaraiset ovat innoissaan, ja näkipä kävelijä kevään ensimmäiset västäräkitkin erään pihamaan nurmella hypähtelemässä.

Tänään on Mikael Agricolan päivä, mutta ei juuri näy suomenlippuja tangoissa, kas kummaa. Valkoisina ja paljaina lipputangot loistavat kuin purjemastot, ihmettelee kävelijä.

Kävelijän jalkoja alkoi painaa ja kropassa tuntua kankeutta. No ei ihme, sillä kävelijän SportsTracker näytti kotipihalla 9.96 kilometriä.

Kevät etenee

Kevät etenee pikkuhiljaa, talvesta näkyy enää rippeitä siellä täällä.

Kävelijän mieltä ilahduttavat tali-, sinitiaisten, punarintojen ja muiden pikkulintujen kirkas livertely. Fasaanit juoksentelevat ja syöksähtävät pensaiden kätköistä ja saavat mietteliään kävelijän säikähtämään - melkein hypähtämään. Vähän etäämpänä kävelijä huomaa leskenlehtien pilkahdukset ruskean ruohon seassa.  



Raparperikin jaksaa jo ponnistaa ylös mullan uumenista.