Metsän rauha

Nyt on ollut upeaa aikaa liikuskella keväisessä metsän hiljaisuudessa. 

 

Metsän rauha ja vihreys saa minut pysähtelemään ja ihailemaan luonnon taideteoksia, kuten kummallisia sammalpeitteisiä kantoja, romahtaneita lahopuita, juurakoita, kivenlohkareita ja niin edelleen. Kaunista, kaunista, totean siinä seistessäni. 

Viisi koivunrunkoa, tykkäävät olla kimpassa.

 Aivan hiljaista toki ei ole: vesi solisee lähistöllä, jossain risahti kummasti ja pikkulinnut visertävät ja pyrähtelevät vilkkaasti korkealla puiden välitse ja yllä.
Oli pilvistä – mietin useampaan kertaan, viitsinkö mennä lenkille lainkaan – ei sentään satanut, niin lenkille vaan. Ehdinkin ennen sadetta tehdä kunnon lenkin metsäpolulla.

Niin, kummasti se metsä jaksaa, aina vaan tuttunakin, virkistää mieltä.