Koskikara

Lauantaina (27.12.) näkemäni musta lintunen kuvassa on kuulemma koskikara (Cinclus cinclus). Olin vähällä ohittaa linnun, mutta sen pieni koko, väritys ja jatkuva niiailu sai minut pysähtymään ja tarkkailemaan omituista liikehdintää.

 

Koskikaraa en olekaan ennen nähnyt; niiaili siinä jään reunalla – ajattelin sen olevan peloissaan eikä tiennyt lähtisikö lentoon vai veteen. Ihmeekseni pinkaisi veteen ja uikin siinä hetken, kunnes taas hypähti jään reunalle. Kiinnostuin enemmän ja yritin kuvata, mikä ei tietystikään sujunut digikamerallani. Olisipa ollut puhelin mukana, se olisi ollut nopeampi käyttää. Lintu vuorotteli välillä uimaan ja välillä niiailemaan jäälle, sitä menoa jatkui kunnes eteni yhä kauemmas. 

 

Kun suurennat kuvaa, koskikara näkyy juuri ja juuri, sen valkoinen rintamus, keskemmellä oksien välissä.

Tässä taas koskikaran tumma selkämys näkyy keskellä kuvaa.

Nyt näkyy enää pieni musta piste.

Kun luin Samperin määrittelyn, piti ottaa vanha lintukirjanen esiin ja tarkistaa koskikaran tuntomerkkejä tarkemmin. 

Lintukirjassa sanotaan koskikaran olevan ”suunnilleen kottaraisen kokoinen, pyöreä ja aika lyhytpyrstöinen”. Minusta se näytti soukemmalta kuin kottarainen ja mustemmaltakin. Tuntomerkit ”kurkku ja rinta valkeat” täsmäävät kuin myös "koskikara niijaa ja nyökäyttää istuessaan kivellä virranpyörteessä ja sukeltaa usein vesihyönteisten perään.” Ahaa, siksi se siis pinkaisi tai pulahti veteen, halusi ruokailla.

Kirjassa sanotaan myös, että "koskikara pysyttelee virtaavien vesien äärellä Lapissa ja pohjois-Suomessa…, etelämpänä satunnaisesti. Rakentaa pesänsä juoksevan veden äärellä olevaan koloon tai loukkoon, usein pienehkön putouksen taakse.” Jne.

Luettuani tuntomerkkejä ihmettelin, mitenkä se tänne on joutunut, ja aivan yksinkin näytti olevan, lieköhän sillä pesä lähistöllä. Pitääkin vielä tarkkailla.

Luminen joulu

Luminen ja kaunis joulu tuli sittenkin. Saimme nauttia valoisista joulupäivistä.



Vain muutama päivä ennen aattoa oli märkää ja hämärää.



Joulupäivänä - päivä alkaa sarastaa.

Karunan kirkko



Tapanina illansuussa, kuunsirppi piirtyi terävänä taivaalla vaan ei kuvassa.

Lauantaina ikkunan takana oli vilkasta. Linnut taistelivat viimeisistä pihlajanmarjoista.



Joenuomassa yksinäinen musta lintu pyrähteli ketterästi - välillä veteen ja taas jään reunalle.

Hyvää Joulunaikaa!

On aika laittaa piste puuhailulle, ainakin isommille valmisteluille.

 

Toivotan sinulle Rauhallista ja Hyvää Joulua!

Joulupuuhailua

Jouluvalmistelut pakkaavat minulla jäämään viimetinkaan, kuten siivoamiset, järjestelyt, kaupassa käynnit jne. Mutta ingen panik.

Siivoillessani löysin helpon maustekakun ohjeen, joka on ollut pitkään häviksissä. Joskus muinoin Barbie-lehdestä olin ottanut ohjesivun talteen.

Perinteisen lanttulaatikon tein, vaikka bataattilaatikko tuntuu olevan huudossa, vähän kuin muotia. Joskus olen sitä tehnyt, pidän kuitenkin enemmän lanttulaatikosta.

***

Cafe Astan ja kukkakaupan vieressä on kaunis valokuvanäyttely. Muun muassa upeita lintukuvia on nähtävillä.

Meidän sauna, mutta ei hätiä voimme tilapäisesti saunoa toisessa tilassa.

Saimme kuin saimmekin valkoisen joulun. Tänään satoi lunta lisää - enemmän kuin eilisessä kuvassa - pihamme on lunta tulvillaan.

Jouluinen riisipuuro

 

 Kokeilin valmistaa pienen annoksen riisipuuroa tummasta puuroriisistä haudutuspadassa seuraavasti:

1 dl riisiä
0,5 dl vettä
1-2 dl kevytmaitoa tai kermaa
½ tl suolaa

1. Laitoin puuroriisin ja veden keraamiseen pataan. Annoin hautua matalalla lämmöllä noin 2-2,5 tuntia. Välillä katsoin kerran tai pari miltä näyttää ja sekoittelin.
2. Kun vesi oli imeytynyt riisiin, lisäsin 2 dl kevytmaitoa joukkoon ja lisäsin suolan. Annoin hautua vielä noin vartin.

Tulos: Todella hyvää ja maukasta eikä ollut liian kompaktia.

Mitä juoksevampaa puurosta haluaa sitä enemmän voi lisätä maitoa tai kermaa.
Seuraavalla kerralla kokeilen lisätä kaurakermaa, voi maistua jouluna vähän juhlavammalta.

Paavo Haavikko

Paavo Haavikon runoteosta olen odotellut. Tänään sain viimein Ärrältä nettikaupan ostokseni. Lokakuun lopulla näet tilasin Paavo Haavikon Kootut runot. Helsinki: Teos. 864 sivua. 

Mutta eipä ole viivästyminen haitannut, sillä en olisi joutanut perehtymään moiseen runojärkäleeseen – joulunpyhinä sitten.

Tämä on vielä hankkimatta.

***

Pettymyksekseni suihku- saunatilan remontti ei valmistune jouluksi, siltä näyttää.

Tänään saatiin asennettua lattialämmityspiuhat. Huomenna levitetään lattian tasoitusmassa, ehkä vain kertaalleen.

Tänään oltiin Salossa katsomassa sisustustarvikkeita, vähä sitä sun tätä vempainta. Ja kyllä siellä tavaraa riittää, on todella mistä valita.

Mukavaa siellä oli miettiä ja katsella eri vaihtoehtoja, kun oli asiantuntevaa palvelua, selkeän tilavat käytävät, ja kaikki oli hyvin esillä.

Yllätyksekseni en saanut ahtaanpaikan kammoa. Monesti tai no, sen kerran kun olen tuollaisissa kaupoissa asioinut, tulee tunne että pitää kiirehtiä ja päästä pois. Nyt ei kiirettä ollut. Arvelen sen johtuvan kaupan avarasta tilasta.

Kirkastuvaa?

Tai tyyntä myrskyn edellä.

Päivällä aurinko kurkisti hetken pilven takaa ja väritti taivaan oudoksi.

Levytyshomma loppusuoralla. Kyllä se siitä.

***

Tänään olen taas harjoitellut kuvien siirtoa kamerasta puhelimeen ja kamerasta tietokoneelle ja näistä sitten hakenut kuvat postaukseeni. Vaikeuksia on ollut.

 

Mistä mahtaa johtua, että siirretyt kuvat näkyvät postauksessa eri kokoisina? Puhelimesta kun siirrän kuvan suoraan blogiini, näkyy se pienempänä kuin tietokoneelta siirretty kuva.