Epävakaista ja epämääräistä

Kylläpä on viime päivinä sadellut – vähän väliä.

Poutatuokioina saan pitää kiirettä, jotta ehtisin kuvata luonnon kesäkukkia ennen kuin taas kastuvat.

 

Pikkuhiljaa olen jälleen aloitellut hitaita kävelylenkkejä, vaikka jäsenissä ja nivelissä on vielä epämääräistä kipuilua. Mieli rauhoittuu, kun lähden ulos liikkeelle.

Kotimainen tankoparsa

Tänään toisena juhannuspäivänä on ukkostanut ja melkein taukoamatta satanut. Nyt on lukeminen ja ruoka maittanut – vähän liikaakin.

Mukavaa, kun kaupasta on saanut kotimaista, kaunista ja terveellistä tankoparsaa.

Kallelan vihreää tankoparsaa (Viljelijä Virva ja Antti Niittynen, Perniö.).

Kotimaisen parsan keittoaika (noin 5 minuuttia) on lyhyempi kuin tuontiparsan. Kuoriakaan ei tarvitse, kun ovat varreltaan ohuita. Keittoveteen ripaus suolaa ja tilkka valkoviiniä. Siinä se.

Viinin voi korvata sitruunanmehulla. Suolan voi jättää pois, kun raastaa Pecorinoa päälle. (Pecorino Romana D.O.P.) Tämä lampaanmaidosta valmistettu juusto antaa pikantin maun juurikeitetylle parsalle.

***

Freeman, John (2013). How to Read a Novelist. Conversations With Writers. UK.

Freeman kirjoittaa kansainvälisesti nimekkäistä kirjailijoista ja heidän kirjoistaan sekä haastattelustaan.

Kunkin haastattelun insertissä Freeman esittelee valitsemansa kirjailijan (esim. Toni Morrison, Haruki Murakami, Philip Roth. Doris Lessing, Norman Mailer jne. yht. 53 kpl) henkilötiedot ja näiden kuuluisimmat julkaisut. Sen jälkeen hän kuvaa haastattelun antia; lähinnä sitä kirjailijan kertomaa, mikä on innoittanut häntä itseään kirjoittajana ja lukijana.

Vinkki: Jos et ole löytänyt mielikirjailijaa tai on vaikeuksia keksiä mitä laadukasta seuraavaksi lukisi, ei muuta kuin otat Freemanin kirjan esiin ja katsot sisällysluetteloa ja valitset kultakin kirjailijalta kaksi kirjaa luettavaksi. Johan selkenee.
 
Kirjan miinus: Esittelyssä ei ole ketään suomalaista kirjailijaa.

Kevätcamino – jälkiseuraukset

Paluuriemuani kevätcaminolta on hillinnyt flunssa. Liekö jälkiseurausta rankasta fyysisestä rasituksesta vai mitä lie.

Flunssa hiipi vähitellen ensin jäseniin aiheuttaen epämääräistä kipua ja särkyä. Äityi kurkkukivuksi ja silmätulehdukseksi jne.

Se paheneva silmätulehdus sai minut Tyksin päivystykseen.

Nyt se alkaa olla ohitettu, mutta harmikseni viikonlopun Viipurin matka pitää jättää väliin, varmuuden vuoksi.

No, onpa tullut kunnolla, perinpohjaisesti levättyä ja muisteltua vaelteluani kevätcaminolla. Monet näkymät, ihmiset, tapahtumat ja Atlantin meri ovat palanneet levon aikana verkkokalvoille, yhä uudelleen ja uudelleen.



Muxia 24.5.2014

Kärsimättömänä jo janoan päästä tutulle kävelylenkille.

Kevätcaminoni – jälkisanat

Kutsun vaellustani Santiagon tiellä kevätcaminoksi. Vaellukseni alkoi maaliskuun lopulla ja päättyi toukokuun loppupuolella. Sain kokea kauniin alkukevään ja alkukesän luonnon.

Nyt tunnen haikeutta, kun käveleminen kevätcaminolla päättyi. Samalla tunnen iloa, että sain matkani tehtyä vammoitta ja kestin fyysisesti matkan rasitukset ja ennen kaikkea toteutettua haaveeni.

Kävelyni alkoi Ranskan puolelta St. Jean Pied-de-Portista ja päättyi Santiago de Compostelaan (Camino Francés) Luoteis-Espanjassa. Mainiota oli vielä vaellukseni lopuksi päästä autolla Atlantin rannikolle Finisterreen. Keskiajalla sitä pidettiin tunnetun maailman äärimmäisenä pisteenä.

Opaskirjani (John Bierley: Camino de Santiago) mukaan matkaa kertyi 790 kilometriä. Loppujen lopuksi kävelykilometrejä kertyi reippaasti enemmän. J vaelsi kanssani neljä päivää ja valitsimme muutaman varsinaista reittiä kiertävän pidemmän luontopolun niiden kauneuden vuoksi. Ja jos vielä lasketaan kaikki maja- ja taukopaikkojen etsinnät, veikkaan että kilometrejä kertyi lähemmäs 900.

Päivissäni kilometreillä ei ollut muuta merkitystä kuin illan suunnittelussa, että minkä verran rohkenen ja jaksan seuraavana päivänä kävellä. Minulla oli oma päivärytmini ja aikatauluni, jonka laadin iltaisin seuraavaksi päiväksi.

Kevätcaminoni oli ihmeellinen ja vaikuttava sattumuksineen (joitakin kuvasin postauksissani), huikeine maisemineen, erilaisine yöpymispaikkoineen ja kylineen, iloisten ja auttavaisten toisten vaeltajien kohtaamisineen.

Nyt kun katselen joitakin postauksia, tekisi mieli korjailla tekstiä, vaihtaa parempi kuva jne. Toistaiseksi se saa jäädä. Pääasia oli haaveeni toteutuminen.

Gracias por su visita – monet kiitokset teille kannustavista viesteistä ja kun jaksoitte olla hengessä mukana. Mieleni ilahtui usein illan tullen viestejänne lukiessa.

Kevätcamino on vielä ajatuksissani ties miten pitkään. Se jätti jälkeensä minuun ja vaikuttaa yhä – ja niin on hyvä. Ehkä se saa minut vielä kirjaamaan seikkaperäisesti kokemani päivien tunnelmat, ajatukset ja sattumukset.

Mutta nyt – on tartuttava härkää sarvista ja riennettävä seuraavaan haaveeseen…

Ourensen kaupunki

Santiago de Compostelasta teimme vielä sunnuntaina junamatkan kaupunkiin nimeltä Ourense.

Ourense on rauhallinen ja turvallisen tuntuinen kaupunki. Se on myös pyhiinvaeltajien reitillä Via de la Plata (Sevilla - Santiago de Compostela, 1000 km).

Kaupungin halki kulkee joki Rio Miño

Silta - Ponte Romana S. I-XIII-XVII-XIX

Näistä junamatkoista täällä tulee mieleen, kun eksyimme Vigossa. Eksyimme kun etsimme olematonta poikkikatua rautatieaseman suuntaan.

Ohikulkijalta kyseltiin tietä ja hän kehoitti palamaan suuntaan, josta tulimme. Emme uskoneet, vaan jatkoimme eteenpäin. Sitten tuli sadekuuro ja piti hypätä bussiin, joka sattui olemaan kohdalla, jottei vallan kastuttaisi.

No, bussissa taas kysyttiin, missä kannattaisi jäädä pois tai mikä pysäkki on lähinnä rautatieasemaa.

Siitä alkoikin matkustajien kesken kovaääninen suukopu keskellä bussikäytävää. Yksi oli mieltä, että heti kun bussi pysähtyy ja toinen että seuraavalla pysäkillä. Meitä huvitti moinen väittely - seurasimme sivusta hiljaisina.

Siinä sitten kiistelivät, kunnes yksi rouva otti melkein kädestä kiinni, että uskokaa häntä, hän näyttää meille tien, nyt jäädään pois.

Ei siinä parantunut muuta sanoa kuin, että si, si. Kadunkulmassa hän vielä opasti kovasti. Sanoin vain si, si ja kiitettiin vaikka ei paljoa ymmärretty.

Kohti Finisterreä

Sääennustuksista huolimatta eilinen päivä oli aurinkoinen ja sopivan lämmin (päivällä n. 16-17 astetta).

Aamulla vuokrasimme auton ja ajelimme rehevää rannikkoa pitkin kohti Finisterreä, pyhiinvaeltajien päätepisteeseen.

Ennen Finisterreä poikkesimme kävelemään Noian kaupunkiin

Kaupungissa Muros oli upeat rannat ja kalliot. Paikka on surffaajien ja retkeilijöiden suosima.

Seuraavaksi ajoimme Finisterreen. Pyhiinvaeltajia oli paljon liikkeellä.

Finisterreen voisin vielä kävellä, tosin reitti sinne näytti kulkevan pitkälti vaarallista ja vilkasta autotien viertä.

Vaelluksensa päätteeksi pyhiinvaeltajat polttavat kalliolla kenkänsä.

Muxian kaupunki oli seuraava, jossa ennätimme viivähtää tovin ja kävellä kallioilla.

Oikeastaan lomapäivät Santiago de Compostelassa ovat olleet hyvästijättöpäiviä kevätcaminolleni. Päiviin on kuulunut mm. pyhiinvaeltajien messu katedraalissa, käynti pyhiinvaeltajien museossa ja retket rannikkokaupunkeihin, eritoten Finisterreen.

Vigo

Tänään tehtiin päiväretki Vigoon, toiseen rantakaupunkiin Biskajanlahdella. Se sijaitsee pohjoispuolella Portugalin rajaa. 

Junamatka kesti yhteen suuntaan puolitoista tuntia.

Pidin kaupungin valoisuudesta, avaruudesta ja meren tuoksusta.

Päivän lounaanamme oli tortilla (munakas) juuston ja sienien kera.

Sää suosi meitä Vigossa; oli puolipilvistä ja aurinkoista. Koko paluumatkan satoi rankasti.