Turun taidemuseo: Robert Doisneau

Ranskalaisen Robert Doisneaun valokuvanäyttely on parhaillaan (9.6. - 28.8.2017) Turun taidemuseossa. Tätä näyttelyä olinkin jo odotellut. 

Eilen hammaslääkärikäynnin jälkeen sinne sitten astelin. 

Koko Turku kylpi auringon lämmössä, ihmiset näyttivät hyväntuulisilta kaduilla ja toreilla. 

Taidemuseolla nautin ensimmäiseksi kevyen ja virkistävän lounaan kahveineen. Nautin museon kiireettömästä ilmapiiristä. 

Ulkona terassilla varjojen alla olisin voinut myös lounastaa, mutta tuntui liian paahteiselta.

Kiinnostava näyttely kaiken kaikkiaan. Doisneaun mustavalkovalokuvat esittävät tuokioita Pariisin kaduilta ja ihmisistä. 

Erityisen kiinnostavina pidin 1940 luvun kuvia ihmisistä, ovenvartijoista ja pikkupuodeista. Näkyipä eräässä kuvassa kirjallisessa puuhassaan kirjailija ja filosofi Simone de Beauvoir.  

Paimiossa satoi hienokseltaan vettä koko illan. Aurinko jäi Turkuun.

Sattumuksia harmillisia

Tällä viikolla olen ravannut Turussa alvariinsa, nimittäin hammasremontissa. 

Tiistaina hammasremontin jälkeen, kun se viimein oli helpotuksekseni ohi, sain saman tien ajan suuhygienistille. 

No eikös siinä touhussa irronnut komea paikkamöhkäle vasta korjatun hampaan vastakkaiselta puolelta. Irtoaminen kävi äkillisesti ja nopeasti, vähällä olin nielaista koko komeuden. 

Oli kuitenkin onni onnettomuudessa, sillä sain ajan hammaslääkärille saman tien seuraavaksi päiväksi. 

Mutta sitten kotimatkalla auton kojelaudan näytölle putkahti varoitusvalo. Huolestuin, että mitäs tuo nyt meinaa, pääsenkö huomenna hammaslääkärille. 

Ajoin Turusta suoraan autokorjaamon verstaalle varmistamaan, voinko ajaa vielä Turkuun ja takaisin. Voin kyllä, sanottiin. Hyvä niin, saan tämä toinen hammasremontin alulle ennen lääkärin kesälomaa. 

Tänä aamuna ajoin korjaamolle, ja minä odottamaan vikatietoa. Muutaman tunnin kuluttua ilmoitettiin, että polttoaineen magneettiventtiili on rikkoontunut ja että osa on tilattava Ruotsista, menee siis ensi viikkoon. 

No niin, nyt ei mennä taimikkoon, sinne kun on vajaa puolen tunnin ajomatka. Toivottavasti auto ehditään korjata, että pääsen taas hammasremonttiin ensi viikolla. 

Ei nämä nyt niin suuria harmituksia olleet, mutta kiusallisia yllätyksiä ja aiheuttivat odottamattomia kuluja.  

Suvisunnuntai suloinen

Nyt saamme nauttia ihmeen kauniista suvisunnuntaista. Silmäruokaa riittää ihan lähellä pihamaalla.

Vehreää ja vihreää kaikkialla. Lämmin tuuli ja pikkulinnut saavat hypähdellessään puiden ja pensaiden lehdet väräjämään. 

Lehvästön välistä auringon säteet pilkistävät  kaikkialle luoden vinhasti leikitteleviä varjoja missä kuljenkin. 

Orava ottaa pitkiä loikkia pisin nurmikkoa ja ketterästi pinkaisee lähimpään puuhun, naakat kokoontuvat suurena ryppäänä nauttimaan nurmen antimista.

Satakieli visertelee heltiämättä lähistöllä tuttuun tapaansa niin kuin joka vuonna tähän aikaan. 

Vanhan omenapuun kukissa mehiläiset pörräävät innoissaan. Eikä ihme, kaikki nuput ovat nyt apposen auki, no ainakin melkein. 

Koko luonto nauraa! 

Siljanmaa

Taimikkoni Siljanmaalla on hyvässä kasvuvauhdissa. Kyllä se jo pärjäilee. Hyvä on silti sitä vielä paikoitellen avittaa ja luoda tilaa vikkelästi leviäviltä roskapuilta. 

Tänään pienraivaamiseen oli mahtava sää; aurinkoista ja mukavan lämmintä käyskennellä. 

Aloitin helpommasta alueesta. Taimikon reunamilla on piiskamaista pajua, leppää ja koivua. Ne haluan raivata pois järeämpää häiritsemästä. 

Kumarrellessa ja kurkottaessa saan nopeasti hien pintaan, vaikka rauhallisesti ja kiirehtimättä hääräilen. 

Kahvia ja evästä oli mukana, mutta enpä malttanut taukoa pitää. Muutama tunti siinä vierähti, kunnes päätin, että nyt on lopetettava, valmiiksi en kuitenkaan saa... 

Tulin kiertäneeksi koko kuusitaimikon, tai on siellä välissä myös jokunen männyntaimi, ennen kuin olin auton luona. Siinä sitten vaihdoin kuivaa ylleni ja nautin jakkaran päällä evääni. Ja mietin, että miten sitä innostuukin niin, ettei huomaa rasittumistaan. Vasta lopettaessa tunnen, miten olenkaan piinannut jäseniäni ja selkääni, mutta mieli on kevyt ja valoisa. 

Pelkästään tälläkin palstalla riittää raivaamista vielä toviksi, mutta otetaan rauhallisesti - teen minkä kerkeän ja jaksan - voimieni mukaan. 

Metsäpalsta

Eilen piipahdin siskoni luona. Katseltiin ensin hänen kasvustojaan. Hyvin ovat kasvussa kaikki: perunat, maustekasvit, hedelmä- ja havupuut, marjapensaat, kukat ja ties mitkä kaikki. 

Monenlaista hän on ehtinyt ja jaksanut pistää alulle. 

Sain mukaani orvokin, samettiruusun siemeniä ja pari kehäkukan tainta. 

Sitten pikaisesti katseltiin, etäältä tosin, taimikkoani. Hyvästi sekin näyttää kasvan, mutta voi, puuhaa siellä olisi vaikka kuinka. Aikamoinen pöheikkö alkaa olla. 

Raivattava olisi, ja kiireesti, kaikki roskapuut -ja pensaat pois taimien seasta. 

Oksasaksilla saattaisin vielä pientä ensiapua saada aikaiseksi, mutta näytti siltä, että järeämpää välinettä nyt tarvitaan. Ja ennen kaikkea kuntoa!