Berliinissä - toinen päivä

Eilen aamulla me kurssilaiset kiiruhdinme Suomen Saksan-instituuttiin Torsti Lehtisen luennolle.

Instituutissa ensimmäiseksi Suvi Vartiovaara esitteli tiloja ja kertoi muun muassa sen toiminnasta ja tavoitteesta Suomen ja saksankielisen Euroopan välillä. Sen jälkeen kokoonnuimme kokoustilaan  kuulemaan filosofeista.

Mielenkiintoinen luento alkoi kysymyksellä "Mitä filosofia on?" Kuulimme merkittävien filosofeiden opeista, uskomuksista ja ikään kuin kevennykseksi myös tarinoita heistä.

Päivän vierailukohde oli kaunis ja vehreä Dorotheenstädtischerin hautausmaa, jonne on haudattu merkittäviä henkilöitä kuten juuri Fichte ja Hegel vaimoineen.

Luther se siinä julistaa.

Antoisaa kuultavaa ja paljon, paljon tuli taas käveltyä paikasta toiseen. 

Päivälippu (seitsemän päivän) on täällä kätevä. Sen hankittuaan voi olla huoletta maksamisesta ja kulkea vapaasti busseissa, metroissa ja S- ja U-linjoilla.

Berliinissä - ensimmäinen päivä

Täällä ollaan, Berliinissä! Kotona aamuvarhaisella kello kolmelta herätyskello soi, rivakasti sitten ylös, suihkuun ja pikku aamupalalle.

Bussipysäkillä olin varttia yli neljä. Ihmeen virkeä olo, vaikka yöuni jäi aika niukaksi. 

Kaunis ihana aamu, käki kukkui ja satakieli luritteli lauluaan. Lämmin ja aurinkoinen päivä tulossa. 

Tälle muutaman päivän reissulle otin käsimatkatavaroiksi vain pikkurinkan (Osprey, Kyte, 36 l) ja olkalaukun. Tämä Berliinin matka ei ole näet mikään vaellusreissu vaan viiden päivän kurssimatka, aiheena filosofia ja runous. 

Hotel Panorama am Kurfürstendamm on meidän kurssilaisten majapaikka. Ei mitään luksusta, mutta menettelee. 

Matkatavarat jätimme pikaisesti hotelliin säilytykseen ja kiiruhdimme tutustumaan Mauerparkin amfiteatterin ympäristöön. 

Berliinissä kaikki on suurta, leveää ja pitkää. 

Oikeastaan koko päivä on mennyt paikasta toiseen siirtymiseen junalla, ratikalla ja kävellen. Olemme orientoituneet sekä toisiimme että yleensä kulkemiseen. 

No, onpa mielenkiintoista katsoa, mitä päivät täällä tuovat tullessaan.

Ote arjestani

Pihaharavointi on nyt saanut jäädä, vaikka jokunen nurkka on vielä kesken. Kuntoilukin on näinä päivinä jäänyt vähemmälle. Sen sijaan olen lueskellut ja kirjoitellut kaikenlaista, kuten kolumnia Kunnallislehteen ja etätehtävää kurssille. 

Kohta on näet käsillä Hämeen kesäyliopiston Viisautta ja runoutta Lehmusten alla – Filosofian ja luovan kirjoittamisen kurssi Berliinissä.

  

Sitä odotellessa olen lueskellut valtavasti lainaamiani ja vanhoja omia opuksiani ja samalla keräillyt ja järjestellyt filosofisia kirjojani. No, se työ on vielä kesken. 

Uutta olen myös saanut luetuksi, kuten kirjastosta lainaamani Orhan Pamukin (2017) Kummallinen mieleni. Se on aikamoinen 778 sivun järkäle, mutta mielenkiintoista luettavaa. Sitä lukiessani sain käsityksen muuttuvasta Istanbulista – teos siis peilaa Turkin lähihistoriaa. Samalla se on vetävä tarina ihmisluonteesta.

*** 

Katsos, päivä päivältä luonto vihertää, ja nyt auringon lämmittäessä kevät etenee aika joutuisasti. Ja linnut ne vasta touhukkaita ovat; ristiin rastiin lentävät oksalta toiselle. 

Jo kaunista ja mukavan kesäistä alkaa olla – vaeltajan mieli käy levottomaksi..., mutta ensin on tehtävä sitä ja tätä.

Tammisaari – Hanko – Teijo

Lauantaiaamuna Tammisaaressa aurinko paistoi täysillä siniseltä ja aivan pilvettömältä taivaalta. Niin, eilen ennustetusta kehnosta säästä  ei ollut tietoakaan. 

Kaunis sää houkutti katsomaan kaupungin torielämää. Ja vilkasta oli, paljon ihmisiä liikkeellä ja kaikenikäisiä. 

Mielenkiintoista ja kivaa siellä olisi ollut ostettavana: orvokkeja ja muita kukkia, leipomotuotteita, antiikkikamaa runsaasti ja paljon, paljon kirjoja. 

Ja voi, kirjapöydistä minun oli vaikea irtaantua! Katselin ja katselin kunnes huomasin kantavani muovikassissa minikirjoja: Aleksis Kiven Seitsemän veljestä (1934), Pienois-Kanteletarta (1935), P. Mustapään Valikoima runoja (1958) ja Dag Hammarskjöldin Vägmärken. 

Näidenkin ostosten jälkeen vielä kiertelin auringonvalaisemia kirjapöytiä kuin kissa kuumaa puuroa – paljon mielenkiintoisia ja melko uusiakin opuksia siellä olisi ollut – onneksi väliin tuli kahvijano. 

Saamamme taiteilija Frank Wiklundin vernissagesta kehittyi paikasta toiseen kiertelyksi. Tammisaaresta ajoimme Hangon keväistä tunnelmaa seurailemaan ja sieltä lounastamaan Teijon Ruukin Krouviin. 

Katseeni etsi, vähän kuin vaistomaisesti, josko sattumoisin näkyisi tuttua Buster-venettä Tammisaaren, Hangon tai Teijon venepaikoissa. Mutta ei, vähän oli muutenkin veneitä tähän aikaan vuodesta, autioina olivat venepaikat vielä, vain jokunen purjevene, isompi moottorivene ja taisin nähdä vain pari kolme Busteria. 

Muistikuva eilisestä: Iloisia, keväästä nauttivia ihmisiä penkeillä, kahviloissa ja rannoilla, kimmeltävien vetten äärellä käyskentelemässä. Ja missä terassi, pienikin, siellä punakasvoisia (auringosta), selvästi elämästään nauttivia ihmisiä.

Tammisaari: Lilla Galleriet

Olimme saaneet kutsun taiteilija Frank Wiklundin eiliseen näyttelyn avajaisiin. Taiteilijan tapaamisesta olikin jo vierähtänyt tovi. Se oli vuonna 2014 lokakuussa, kun kävimme Vaasa reissullamme tapaamassa häntä ateljeessaan Purmossa. 

Teos På parad, olja

No, eilen olikin vallan upea, aurinkoinen päivä meidän ajella Raaseporiin. Matkalla poikkesimme Fiskarsiin lounaalle (Ravintola Kuparipajaan), kahville Café Antiqueelle ja pienelle flaneeraukselle siinä somassa keskustassa. 

Kahvilassa minun piti herkutella mustikkapiirakalla. Pyysin siihen tykö jättikokoisen kermavaahtokeon, nam. 

Runsaan tankkauksen jälkeen jaksettiin painella Lilla Galleriehen taiteilijaa tapaamaan. 

Kevätpuuhailua pihamaalla

Muutamien lyhyiden lumi-, räntä- ja vesiryöpsähtelypäivien jälkeen alkoi pihamaan siivoilu. 

No, lähinnä haravointia vain. Valtavasti on näet alkuvuoden tuulenpuuskat heitelleet oksia, isoja ja pieniä sinne tänne yhdeksi sekamelskaksi. 

Vapunpäivän kaunis ja lämmin sää sai pensaat vihertämään, ja siellä täällä ruohokin vihertyi. Ilahduttavaa on katsella pihamaan värikkäitä kukkasia. Niitä on paikoin levittäytynyt runsaasti, kun ovat saaneet villinä kasvaa. Vielä ruskehtavalla nurmella ne ovat piristävä näky silmälle. 

Haravointia ja muuta pientä siistimistä riittää vielä toviksi, ja hyvä, monipuolista liikuntaa sekin on.