Pihaharavointi on nyt saanut jäädä, vaikka jokunen nurkka on vielä kesken. Kuntoilukin on näinä päivinä jäänyt vähemmälle. Sen sijaan olen lueskellut ja kirjoitellut kaikenlaista, kuten kolumnia Kunnallislehteen ja etätehtävää kurssille.
Kohta on näet käsillä Hämeen kesäyliopiston Viisautta ja runoutta Lehmusten alla – Filosofian ja luovan kirjoittamisen kurssi Berliinissä.
Sitä odotellessa olen lueskellut valtavasti lainaamiani ja vanhoja omia opuksiani ja samalla keräillyt ja järjestellyt filosofisia kirjojani. No, se työ on vielä kesken.
Uutta olen myös saanut luetuksi, kuten kirjastosta lainaamani Orhan Pamukin (2017) Kummallinen mieleni. Se on aikamoinen 778 sivun järkäle, mutta mielenkiintoista luettavaa. Sitä lukiessani sain käsityksen muuttuvasta Istanbulista – teos siis peilaa Turkin lähihistoriaa. Samalla se on vetävä tarina ihmisluonteesta.
***
Katsos, päivä päivältä luonto vihertää, ja nyt auringon lämmittäessä kevät etenee aika joutuisasti. Ja linnut ne vasta touhukkaita ovat; ristiin rastiin lentävät oksalta toiselle.
Jo kaunista ja mukavan kesäistä alkaa olla – vaeltajan mieli käy levottomaksi..., mutta ensin on tehtävä sitä ja tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti