Metsätiellä

Upeita sananjalkoja kankahalla!

Silmiä ja mieltä hivelevää nähdä yllättäen kaunis, tiheä sananjalkaryhmä.

Palvelutalo vailla viilennyssysteemiä

Juhannusruusut ovat jo kukkineet tovin.

Vasta punaherukkakin kukki, ja jo nyt raakileita ilmestynyt runsaasti.

ÅU:ssa (Åbo Underrättelser 11.6.2013) oli toimittaja Kim Lundin juttu tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta, nimittäin ilmastoinnista, tai oikeammin viilennyssysteemin puuttumisesta uudehkosta vanhusten palvelutalosta Paraisilla.
Uskomatonta nykyaikana, että vanhuksille rakennetaan tällaisia ”pullotaloja” – vanhuksille, joilla on sairauksia ja heikkoutta!

Lehdissä on monesti kirjoitettu, että vanhusten terveysongelmat lisääntyvät helteellä, sillä kehon on vaikeampi sopeutua kuumuudessa. Myös sairaudet lisäävät sopeutumattomuutta ja kärsimystä helteellä, joten toimiva viilennyssysteemi kuuluu perusasioihin.

Niin, tosiaan on aivan epäinhimillistä 2000-luvulla, että ilman viilennyssysteemi puuttuu talosta täysin. Vanhukset kertoivat, miten hellepäivinä kärsivät kuumuudesta ja yrittivät nukkua ikkunat ja ovet auki.

Jotkut vuokralaiset olivat sitten omalla kustannuksellaan investoineet ilmalämpöpumppuun asuntoonsa. Onko sekään laitaa, joutua nyt oleskelemaan samalla tasolla laitteen vedossa ja huminassa?

Mitenkä mahtaa olla muissa vanhusten palvelutaloissa Varsinais-Suomessa…?

Ankea tulevaisuusko odottaa? Puheista huolimatta, ketä kiinnostaa vanhusten hyvinvointi – laitetaan heidät kalliisiin ja toimimattomiin taloihin, ja kerätään rahat pois vuokralla ja palveluilla.

Semmoista – lähden rauhoittumaan ja katsomaan vihreää tulevaisuutta, taimikkoa, vastapainoksi.

Tuomenkehrääjäkoi

Tuomenkehrääjäkoit ovat jälleen valleenneet lähiseudun tuomet niin kuin monena kesänä ennen. Ei edes kova talvi näytä niitä kurittaneen.

Aivan kuin valtava siili olisi vaeltelemassa.

Hiljaa virtaa Vähäjoki, mitä nyt tuuli vähän kiepsauttelee ja ohjailee vettä uomissa.

Maisemakuva Severinpolulta.

Vehreää ja rehevää

Useista hellepäivistä huolimatta joen ja tien pientareet ovat vehreitä ja reheviä kasvustosta.

Vähäjoessa vesi on laskenut roimasti sitten toukokuusta.

Täksi viikoksi on ennustettu viileämpää ja sateita. Aamupäivällä pieniä sadekuuroja jo tulikin. Sade ja viileys piristävät, helle veltostuttaa ja vie puhdin tekemisistä.

Kasvutilaa taimille

Perjantaina (7.6.) helteestä huolimatta kävin kolmisen tuntia heinimässä ennen W:n & K:n tuloa. Samalla vapautin kuusentaimien alimpia oksia risuista - mistä lienevät tulleet - naapurin puolelta kai.

Pahasti ovat risut painaneet ja vahingoittaneet tainta. Oksasaksilla sitten katkoin risuja, jotta sain taimenoksat vapaaksi ja valoon.

Jotkut taimet olivat risujen takia aivan vinossa, ja joissakin oli runko vahingoittunut ikävästi. No, kait ne siitä tokenevat ajan mittaan, kun esteet on raivattu.

Tänä vuonna omenapuumme kukki pitempään kuin vuosiin, melkein toista viikkoa.

Runsaan kukinnan mukaan pitäisi tulla hyvä omenasato, mutta katsotaan. Katsotaan sitten sitäkin, huilaako omenapuumme ensi vuonna. R:n mukaan omenapuu ei tee kukkia eikä omenia. joka vuosi vaan joka toinen - olen kyllä eri mieltä. :)

Taimikko kuin kukkamaa

Suunnittelin täksi päiväksi kirjoittelua ja lukemista – ei siis ainakaan mitään rankkaa fyysistä, sillä ennustettiin jälleen hellepäivää. Mutta aamulla olikin pilvistä ja viileää (n. +14), joten sää näytti sopivalta laittaa loput plantut taimikon aukkopaikkoihin.

Kun pääsin taimikkoon, aurinko alkoi pilven takaa helottaa, tuli kumminkin kuuma päivä.

 



Tästä kukkamaasta oli vaikea löytää aukkopaikkoja. Muutaman sentään löysin rautanokkosten, koiran-, vuohen- tai hukanputkien seasta. Ohdakkeet ja heinät ovat myös kovasti tulossa.

Tällä alueella olen tehnyt aiemmin täydennysistutusta kuolleiden ja myyrän tappamien tilalle. Niiden latvat eivät ylety putkilokasvien yli, vaan vielä joudun heinimään - ainakin paikoitellen auttamaan niitä, etteivät vallan tukehdu.

 

Tien toiselle puolelle taimikkoon sain laitettua loput 2-vuotiset taimet. Ei se istutus ihan oppien mukaan sujunut, kun maa oli kovaa ja roskapuiden juuria tiheästi, mutta sainpahan sentään hyvät taimet maahan. Eri asia on, löydänkö niitä muutaman viikon päästä - yritin kyllä vähän merkkailla.

Täydennysistutus

 

Tänään tällaisella helteellä ei ollut aivan viisasta lähteä taimikkoon. Mutta mikään ei pidätellyt, kun sisko soitti, että nyt olisi parikymmentä kuusentainta tarjolla.

Lähtiessäni puolen päivän aikoihin lämpötila oli ulkona +25,1 ja sisällä +24,2 astetta.  Taimikossa, jonne aurinko oikein helotti, oli aivan mahdottoman helteistä. Olin tuupertua sinne jo valtavan pitkäksi venähtäneen heinän ja nokkosten sekaan.

Vesipullokin jäi autoon, ja auto oli pienen kävelymatkan päässä. Muutaman taimen sain sentään istutettua kuivaan ja kovaan maahan ennen kuin alkoi ”huipata” sen verran, että tajusin lopettaa.

Siskon luona sain levähtää ja ”prakata”, ison tammen alla varjossa, kunnes olo alkoi tuntua paremmalta, joten taas piti yrittää saada muutama taimenplanttu maahan. Pari tainta sain laitettua, kun taas tuli kehno olo, joten nyt annoin periksi – oli vielä puolen tunnin ajomatkakin edessä.

Kotona puoli kuuden aikoihin sisälämpötila oli +23,6 ja ulkona 27,2!

Muutama taimi jäi seuraavaan kertaan. Laitoin ne varjoon viileään ja lisäsin vähän vettä, niin eiköhän ne pärjäile jonkin aikaa.

Monivuotiset orvokit saattavat olla väritykseltään mitä kauneimpia.

Ojanpientareetkin ovat vielä kukkeimmillaan.