Aattoa odotellessa

Aamulla pakkasta oli -16 astetta ja risat (23.12.2012).

Sää lämpeni päivän mittaan, mikä sai linnut liikkeelle. Pihapiirimme koivussa ylhäällä oli pieni punatulkkuparvi. Erotin ne selkeästi, kun auringonvalo osui punaiseen vatsaan. Muut lähtivät lentoon, mutta yksi rohkea pariskunta jäi. Oikealla latvustossa on värikäs uros ja vasemmalla harmaampi naaras - erottuvat kuvasta kun oikein tihrustaa.

Veljeni tekemä liekinsammuttaja tai niistäjä on tarpeellinen ja mieluinen.

Myö tämä veljeni takoma kynttilänjalka on minulle tärkeä.

Luminen Vista

19.12.2012

Enpä muista nähneeni täällä päin tähän aikaan vuodesta näin lumista kaupungin keskustaa.

Erilaiset pensaat ja kasvit peittyvät lumen paljoudesta ja levittäytyvät kuin taideteokset. Lumikinoksissa ne ovat lumoavan kauniita.

Jouluvalmisteluja

Pitkästä aikaa kokeilin leipoa joulutorttuja. Ei ne niin kauniita ole, mutta ovatpahan itsepaistettuja.

Lunta kolatessa tulee joulunvalmistelut mieleen, vaikka kuinka pidättelisi. Tuntuu, että sitä ja sitä pitää ainakin tehdä, ja mitä lähemmäksi aattoa tullaan sitä useammin alkaa pyöriä tehtävät-lista mielessä. 

Oivallus nro 3/3: rappusuoja lumeelta ja sateelta (18.12.2012).

Reippailua lumikolan kanssa

Oivallus nro 2/3: harja ovessa lumisten kenkien putsausta varten

Tällä viikolla olen saanut kuntoilla päivittäin kauniissa talvimaisemassa lumikolan kanssa.

Perjantaina 14.12.2012

Viimainen lumipyry

Oivallus nro 1/3: "Katuvalo", eräänlainen tekele, joka valaisee pihapolkua. (11.12.2012)

Auster kuvaa osuvasti tuntojani, kun saan lähdetyksi lenkille poskia nipistelevässä viimassa ja lumipyryssä. Auster kirjoittaa (s. 6)

”(…) Vaikka kylmyys oli kammottavan purevaa, olit tyhjillä kaduilla ja ihmettelit, mikä sinua riivasi lähtemään sisältä niin rajusti riepottelevaan myrskyyn, ja vaikka ponnistelit pysyäksesi pystyssä, silti tuuli herätti tietynlaista hilpeyttä ja iloa, kun näit tuttujen katujen hämärtyvän lumivalkoisena kieppuvaksi vilinäksi.”

Tänään lenkin korvaa lumenkolaus. On kolattava useamman kerran, sillä lumipyry on sakeaa.

Auster, Paul 2012. Talvipäiväkirja. Suomentanut Erkki Jukairainen. Tammi, Helsinki. 225 s.

MåBra ja parmesan-juusto

 

Silloin tällöin ostan MåBra -lehden. Pidän lehden piristävästä ja värikkäästä ulkoasusta. Lehden pieniä tutkimus-infoja on kiva lueskella kuin myös liikunta- ja ruokavinkkejä ja yleensä muita hyvinvointiin liittyviä juttuja.

Marraskuun numerossa (11/2012) oli mielenkiintoinen artikkeli parmesan-juustosta.

MåBra -lehden mukaan parmesan on varsinainen kalsiumpommi (kalsiumia 1380 mg/100 g ), joka sekä vahvistaa luustoa että auttaa painonhallinnassa. Juuston korkea kalsium ja D-vitamiinipitoisuus lisäävät rasvanpolttoa ja vähentävät napostelutarvetta.

Parmesan tehdään pastoroimattomasta maidosta ja kypsytetään hitaasti, siksi juusto on ravintorikas: proteiinia (proteiinia 41,5 g/100 g, lisää kylläisyyttä), vitamiineja ja mineraaleja. Sen sanotaan olevan myös helposti sulavana vatsaystävällinen juusto.

Artikkelissa ei puhuttu tyydyttyneistä rasvahapoista, joita parmesan saatta sisältää paljon, joten en söisi juustoa ainakaan kerralla suurta palaa.

Vinkki: Käytä parmesania kuin maustetta – sopii miltei kaikkeen – raasteena tai lastuina. Ja mitä pidempi varastointiaika sitä rikkaampi maku.

 Livsmedelsverket.se

Näringsfysiolog Kristina Andersson, diluva.se, m fl.

1. adventtisunnuntai

2.12.2012

Pihamme on lunta tulvillaan!

Yhdessä yössä märkä ja rapainen piha on nyt puhtaanvalkoinen, kuin pumpulissa.

Hyvää joulun odotusaikaa teille kaikille!