Mökkiläinen töpeksi

On ollut nautinnollista mökin terassilla kahvitella ja syödä yksinkertaista aamupalaa, katsella alati muuttuvaa veden pintaa, sen väreilyä. 

Niin, olemiseni on varsin yksinkertaista ja rauhallista. En muista milloin olisin näin yksikseni meren äärellä ollut. Täytyy sanoa, että vähän outoa tässä hiljaisuudessa on majailla. Vielä on kuitenkin riittänyt puuhaa siivouksen ja järjestelyjen kanssa. 

Ensimmäinen yö alkoi köpelösti. Iltasella olin käynyt suihkussa ja vielä yöpukeisena sain päähäni mennä ulos huuhtomaan kahvikuppiani. 

Touhukkaana livahdin ulos ja hups, ovi tömähti kiinni ja kaikki avaimet sisällä, autonkin. Voi pahus, mitä nyt teen, mietin kovin, kovin harmistuneena. 

Kiertelin mökkiä ja pihapiiriä, josko vara-avainta näkyisi. Mutta ei. Ai auttanut muu kuin yöpukeissa kävellä lähimpään naapuriin. Olin sentään jättänyt suihkutilaan pyyheliinan. Nappasin sen harteilleni ja paljaat jalat Crocseissa astelin pehmeää soratietä pitkin mäelle, jossa minulle oli kerrottu tädin asustavan. 

Olin varmaan outo näky. Nolona sinne koputtamaan, että olisiko hänellä mahdollisesti vara-avainta. Ei ollut. Hän soittamaan isännälle, mutta isäntä navettahommissa. Odotettiin ja soitettiin uudelleen ja kun ei vastannut, täti lähti autollaan isäntää tavoittamaan. Minä astelin mökille odottelemaan, kostea pyyheliina ei enää lämmittänytkään. 

No, täti tuli kasa avainten kanssa, mutta mikään ei sopinut lukkoon. Soitti isännälle ja taas odotettiin. Viimein isäntä tuli jalkaisin kuin lennosta, vauhdikkaasti oikaisi pellon poikki ja ketterästi yli piikkilangan sorkkaraudan ja ties minkälaisten vempainten kera. Oho, ajattelin, että onpas kovakuntoinen isäntä ikäisekseen. 

Ja sorkkaraudalla ovi lopulta aukeni. Maanantai-ilta oli onneksi lauha, mutta silti alkoi olla vilu ja hyttyset kiusasivat, joten äärest kiitollinen olin, kun ovi aukeni ja äärest nolo, harmistunut ja pahoillani moisesta selkkauksesta ja toisten vaivaamisesta heti ensimmäisenä iltana. 

Kaksi yötä ehdin mökilläni majailla, kun piti jo joutua asioille Paimioon.