Amos Anderson, Tuulikki Pietilä

Viikonloppuni soljui mukavasti ja joutuisasti, vähän liiankin joutuisasti, Helsingissä tyttären ja miniän kanssa.

 

Amos Andersonin taidemuseossa oli jälleen mielenkiintoista katseltavaa; eri tyylisuuntia edustavia teoksia monessa kerroksessa ja valokuvia hänen aikakaudeltaan. 

 

Museossa todella aisti historiallista havinaa. 

 

Taidehistorian areenalla Tuulikki Pietilä on jäänyt vähän Tove Janssonin varjoon. Siksi hänen näyttelynsä Ateneumissa puolustaa paikkaansa erittäin hyvin. 

 

Taiteilija ja graafikko Pietilä (Tooti) muistetaan Janssonin elämänkumppanina. Heidän ympäri maailmaa risteillessään Pietilä filmasi paljon. 

 

Kotiin palattuani innostuin selailemaan aikoinaan saamaani lahjakirjaa Tove Janssonista: Westin, Boel (2008). Sanat, kuvat, elämä. Suomentanut Jaana Nikula. Schildth. 511 s. 

 

Kuten odotettavissa, kirjassa on niukasti Pietilästä, mutta välittyi hyvin heidän innoittava ja tärkeä yhdessäolo kummankin taiteilijuudelle.

 

Nyt Ateneumissa saatoin tutustua Pietilään paremmin. Pidin kovasti hänen teoksistaan uhkuvasta rauhallisuudesta ja varmuudesta. 

Pari vanhaa kirjaa tältäkin reissulta tarttui mukaani:

Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat ja Einari Vuorelan Tie ja Vaeltaja.