Toisaalta löydän blogistani helposti seikan (esim. kukkiko se omenapuu vai ei tai minkä verran oli lunta silloin ja silloin), jonka haluan tarkistaa, kuten tietyn matkan ajankohdan.
Miksi bloggaan? Mieleen tulee jostain lause: bloggaan, olen olemassa. Tähän en täysin yhdy, vaan esimerkiksi:
- Kun lukee paljon, aikaa myöden sitä haluaa itsekin jotain kirjoittaa.
- Kirjoittaminen itsessään on voima ja kannustaa muuhun toimintaan.
- Olen aina kirjannut asioita muistiin kalentereihin, muistikirjoihin jne. Toki niin teen vieläkin, mutta bloggaaminen tuntuu mukavalta ja erilaiselta, kun voi lisätä kuvia kirjoitukseen.
- Postaaminen pysäyttää arjen, viihdyttää. Se on rentouttava "välipala" ja harrastus.
- Arkisen elämän sietää paremmin ja jaksaa hankalia tilanteita ja ihmisiä.
- Vapauden tunteen vuoksi, ja jotta en vallan jättäytyisi tallomaan näitä samoja polkuja, vaan näkisin uusia polkuja, joille poiketa ja katsoa mitä ne tuovat eteeni.
- Omille ajatuksille, toiminnoille saa merkityksellisyyttä, kun pysähtyy kuvaamaan tai miettimään havaintojaan, saa tunteen ettei aika aivan valu jälkeä jättämättä, sillä
Aika pyyhältää ohi päivien ja tapahtumien vieden mennessään myrskyn lailla hetket. Harvoin ehdin palata niihin, vaan sinne ne jäävät korjuuta odottamaan kuin kaatuneet ja konkaavit puut metsässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti