Junalla Helsinkiin

Tässä yhtenä päivänä reissasin junalla Kupittaan asemalta Helsinkiin. Kokeilin, että miten sujuu. Aamupäivällä kun lähdin, matkustajia oli vähän. 

 Junan vauhdissa isoista ikkunoista oli mukava katsella näkymiä. Kovin vehreää ja vihreää oli vielä. Onhan ollut lämpimiä päiviä ja vain jokunen viileä yö.

Menomatkalla taivas oli kaiken vihreyden ja puitujen peltojen yllä tummassa pilvessä. Mutta mitä lähemmäs tulin Helsinkiä sitä valoisammaksi ja kirkkaammaksi aukeni sää. 

Perillä Helsingissä nautin tyttären kanssa monipuolisen lounaan Raflaamon näköalaravintolassa (Sokos Hotel Vaakunassa). Sään ollessa kirkas ja aurinkoinen avautui terassilta hulppeat maisemat kauas Helsingin ylle. 

Tässä teoksessa mennään eikä meinata. 

Kierrokset Ateneumin kerroksissa ja välillä kahvit. Ja vielä käynti Akateemisessa Kirjakaupassa kurkkaamassa uusimpia, ja niitähän riitti. 

Arkipäivänä oli mukava piipahtaa pääkaupungissa, ei ruuhkaa, muutenkin rauhallinen fiilinki kaduilla ja torreilla.

Liian nopeasti, aivan liian nopeasti vilahti kiva päivä, taidanpa toistekin junalla piipahtaa, oli melkein mukavampaa reissata kuin bussilla.

Elokuista satoa

Vielä antoi puuvanhuksemme mehukkaita ja makeita omenia. 

Tuulenpuuskat auttavat tänään omppujen korjaamista; ripeästi tyhjentävät koko puun. Eipä meillä oikeastaan muuta satoa olekaan. 

Punaherukkaa, karviaismarjoja jonkin verran ja mustaherukkaa hitusen. Kaikki marjat on jo nautittu jugurtin kera. 

Aroniapensaissa on vielä marjoja, ne otan myöhemmin talteen; ovat kuulemma oikein terveellisiä, joskin ei niin makoisia. 

Suuremmasta sadosta ei ole väliä, sillä vuotovahingon takia pakastin ei ole käytettävissä ja muutenkin kaikenlaiset säilömishommelit eivät innosta hankalissa ja ahtaissa tiloissa. Ja missä muuten ovat kaikki kattilat ja välineet! 

Värikkäät ja maukkaat omenamme ilahduttavat sellaisinaan, voisinhan niistä toki tehdä vaikka hilloa jääkaappiin… mutta, mutta, olisiko terveellistä. 

Kaunis öljyretikkapelto Halslahdessa. Perhosille kiva temmellyskenttä, vilkkaasti niitä lentelikin, risteilivät hauskasti öljyretikkojen yllä ja seassa. 

Kesä jatkuu

Kesä ihanainen, lämmin jatkuu

Aina on tilaa herkulle

Kesäkuvia

Kesää on vielä, ihania lämpimiä päiviä sadekuuroineen

Kaverukset rankkasateelta suojassa 

Ei kesää ilman herkuttelua Turun torilla, kauppahallilla... 

ja flaneerailua Ruissalon luonnossa, meren äärellä

 

 Kaunis, lämmin heinäkuu kesän vikkelästi kypsytti.

Onko tämä unta vai totta...

Milloin koti onkaan muuttovalmis?

Jaakon päivä

Kalenterissa nimetty Jaakon, Jaakobin päivä 25. heinäkuuta uskotaan olevan apostoli Jaakob vanhemman kultin (palvonnan) seurausta. 

Kultti on nähtävissä Pohjoismaiden - siis Suomenkin vanhoissa kirkoissa apostoli Jaakobia esittävissä puuveistoksissa. Luultavasti niiden henkilöiden toimesta, jotka ovat kulkeneet pyhiinvaeltajina Santiago de Compostelaan. 

Kultti ulottui erilaisiin kansanuskomuksiin, kuten sääennustuksiin: on uskottu Jaakon heittävän kylmän kiven järveen. Sääennustukseen lienee vaikuttanut myös ajankohta: keskikesä on päättymässä ja kääntyy syksyksi. No sitä ei uskoisi, sillä ulkona porottaa aurinko, lämpötila hellelukemissa, luonto vihreänvehreänä… 

* 

En meinaa uskoa, että kesä on jo näin pitkällä. Koko kevät, kesä on mennyt tammikuussa havaittuun vuotovahinkoon liittyvien hommien seurannassa, eikä loppua näy. On ollut kosteuskartoituksia, rakenteiden piikkausta ja purkua, kuivausta. Kaikki jatkuu vielä, todennäköisesti syksy kuluu samoissa merkeissä.

Helluntaipäivän kävely

Helluntaipäivä aukeni aurinkoisena, suorastaan kukkeana alkukesän hennosta heleydestä, puiden ja nurmien vihreydestä. 

Vain lyhyt kävely minun piti tehdä. Kuitenkin pikkuhiljaa lähes huomaamatta etenin pidemmälle ja pidemmälle ihastellen luontoa, satakieli lauloi, tuomi tuoksui… Lämmin tuulenpuuska antoi vauhtia vähän väliä. Olin tullut Koroistenniemelle. 

Ja kas, siellä pihalla oli kesäpäivän tuntua: väki ulkona kiertelemässä. Ja mikä parasta kahvila runsaine antimineen oli auki. 

Super paikka pitää taukoa, istahtaa ja nauttia näkymästä. 

Loppumatka sujuikin sitten hyvin. Kaiken kaikkiaan kertyi yli seitsemän kilsaa, ei huono.