Luminen helmikuu

 Talvisella Vähäjokipolulla on ollut ilo käyskennellä.

Hyvää ja liikunnallista helmikuun jatkoa!

Sunnuntaikävely

Kävelin eilen kotoa Tammisillan ABC-asemalle, piti näet pruuvata uudehkoa pyörätietä. Lauha sääkin oli kokeiluun otollinen.

Kuljin kotoa Sahatielle, sitten Kotipolun kautta K-Supermarketin jätteenlajittelupisteelle. Sain jätettyä samalla reissulla huusholliin kertyneet muovit. 

Sieltä Paimiontielle ja Pakurlan sillan yli. Ja Munkkilantie-Sukselantien risteyksessä painelin suojatietien yli pyörätie/jalankulkubaanalle, loppuvuonna (2021) valmistuneelle.

Hyvä ja turvallista oli patikoida: oli aurattu ja hiekoitettu. Niin on muuten nykyään Vähäjokipolkukin, ja mainiossa kunnossa sekin eikä kuulu pahemmin liikenteen mökää.

Vajaa kuusi kilometriä etapista kertyi, ei sen enempää. Kahvit asemalla maistui. Olisin voinut kävellä takaisin, mutta kun olin sopinut Ralfin kanssa yhteisestä kahvituokiosta siellä, niin paluu autolla.

Kahvipapujen lumossa

 Ollaan jo tovin juotu ja maisteltu erilaisista kahvipavuista jauhettua kahvia. Se kiinnostus alkoi joululahjaksi saadusta pienestä kahvimyllystä. 

On ollut mielenkiintoista tutustua eri papulaatuihin, joita nykyään on saatavilla lukematon määrä. Jauhamalla itse myllyssä papujen tuoreus, aromit ja tuoksu koukuttavat. 

Ja on niissä eroja, siis papulaaduissa, ja tuoksu on huumaava, kuin muinoin kyläkaupassa jauhettu. 

Mieleen ryöpsähtääkin muisto lapsuusajalta: Minulla oli äidin kirjoittama kauppavihko kädessä. Vain siinä lueteltuja aineksia sai ostaa. Yleensä vihossa luki tulitikkuja, suolaa, sokeria, piipputupakkaa jne. Melkein aina listassa oli kahvipaketti, niin nytkin. 

Osuuskaupassa, kylän ainoassa kaupassa seisoin pitkän vihreän tiskin äärellä, jonka päällä lasilevy. Lasilevyn alla näkyi lokeroita, joissa karamelleja, lakritsipatukoita ja -piippuja, tikkareita ja kaikkea kivaa, joita ei ollut lupa ostaa. Tuijottelin makeannälkäisenä lasilevyn alle samalla kun ojensin vihkosen Airille, silloiselle kaupan myyjälle. 

”Paketti kahvia seuraavaksi”, kuului ja siinä samassa hän tyhjensi papupussin korkeaan kahvimyllyyn, eikä se ollut hiljainen mylly. Lopuksi kopautti myllyn reunoja, jotta saisi kahvijämät takaisin grammalleen kahvipussiin. Vasta jauhetun kahvin tuoksu oli huumaavaa silloinkin, siinä karkit unohtuivat! 

Välillä sitä, välillä tätä

Kiperien pakkasöiden ja -päivien jälkeen sää lauhtuu, kuin kartanonherran äkäinen mieli, kun ryypyn sai.

Parhaillaan talviset lumimaisemat madaltuvat kohinalla, nurkissa vaan hiljalleen rapisee veden räystäiltä noruessa Piti oikein kurkistaa, vettäkö siellä nyt sataa. 

Ei sentään, ei vielä! Huomenna kuulemma. Siksi kävelin kauppaan äänestämään heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä, hyvän sään aikana. 

Hyvää uutta vuotta 2022!

Jo taittuu vanhavuosi, uudeksi vaihtuu, olkoon se vuosi, päivät sen suosiollisia meille jokaiselle. Suokoon vuosi uusi voimia, terveyttä, hyvää tahtoa ja iloa…

Mitä joulukuussa?

Uusi kylmäkausi lähenee. Kävellessäni tänään auringon laskiessa Vähäjoen tuntumassa katselin tummenevia pilviä, kuuntelin Kohisevan kohinaa – myös tuuli poskillani kertoi, että pakkaset ovat jälleen tulossa lauhapäivien jälkeen. 

Tähän mennessä joulukuun kohokohta oli, kun Saaran kanssa osallistuttiin itsenäisyyspäivän juhlakonserttiin Turun konserttitalossa. Hieno satsaus muuten Turun kaupungilta: ilmaiset pääsyliput ja kahvitus swiitin kera. Mukavaa oli myös päästä ajelulle Teslan kyydissä. 

Joulukuussa Turussa asiointeja on riittänyt – niin, sukkelaan kuluvat nämä joulukuun päivät kaikenlaista järjestellen kuin myös kirjoja lukien, kirjastossa ravaten jne. Lenkkeily on jäänyt minimiin. No, kunhan koittaa tammikuu, sitten taas uudella innolla uusiin tavoitteisiin. Mutta nyt odotellaan mukavaa joulua!

Kävin Lontoossa, osa V/V: Gipsy Hill; Heathrow–Helsinki-VantaaL

Viidentenä päivänä oli paluulento kotiin. Haikealla mielellä olin heti aamusta, taakse kun jäisivät niin mukavat Lontoo-päivät. Vielä sain nauttia Johanneksen valmistamaa aamupalaa, voi niin maukasta. Ja taas vilkaisu telinerakennelmaan ja naapuritaloon.

Aamupalan jälkeen teimme kivan kävelyn Norwood Parkiin ja kävelyn päätteeksi vielä vietimme rauhallisen kahvihetken Norwood New Townin kahvilassa. Siitä sitten pikkuhiljaa asunnolle pakkaamaan. 

Pakatessani J. valmisti meille kevyen lounaan. 

Summa summarum: Päivänä muutamana ehdimme siis monenlaista: tutustua asunnon ympäristöön, tehdä kävelyjä puistoissa, J.:n lenkkireiteillä ja muualla. Sain nauttia ikimuistoisista päivistä ja hetkistä Johanneksen kanssa. 

Ihan tulee ikävä, kun ajattelenkin yhdessäoloamme, kävelyjä, aamupalatuokioita, ruokia, hedelmäkakkua, teehetkiä Gypsy Hillissä, museo- ja yliopistolla käyntiä jne. jne. Päivät muutamat vierähtivät nopeasti, mutta todella antoisasti. J. oli suunnitellut kulkemiset ja ohjelmat tarkasti – minun ei tarvinnut kuin seurata, yrittää pysyä perässä.

Iästä kai johtunee, kun ajoittain tuntui kuin Lontoo olisi muuttunut äänekkäämmäksi ja hosuisemmaksi tai hätäisemmäksi kuin ennen, tai sitten pikemminkin minä aremmaksi. Tunne voi johtua koronastakin, kun olen niin vähän liikkunut suurkaupungeissa. Bussissa ja metrossa ihmisillä enimmäkseen kasvomaskit, joillakin ei. 

Olen äärest kiitollinen matkani toteutumisesta, enkä jäänyt kentälle soittelemaan…