Kuntoa metsästä

Metsässä käveleminen on tehokasta ja virkistävää kuntoilua.

Metsän tiheikössä nostelen jalkojani yli risujen ja oksien, väistelen kantoja, kumartelen ja puikkelehdin pensaiden vieritse ja alitse. Eikä aikaakaan, kun hengästyn siirtyessäni marjamättäältä toiselle. Hengästyminen on merkki liikunnan tehokkuudesta.

Kummasti sitä venyy marjoihin kurotellessa. Miten ne näyttävätkin aina kauempana suuremmilta kuin edessäni olevat.

Välillä on mukava nousta ja oikaista itsensä kunnolla suoraksi. Siinä sitten hetken levähdän ja katselen puustoa ja latvustoja.

Kahinaa ja risahtelua kuullessani pälyilen hetken ympärilleni: ei kai se vaan karhu tai susi ollut.

Kirjanpainajan tekosia. Kirjanpainajat popsivat kuusen nilan, niin että kuoret irtoavat. Niiden jälkeen tulevat kuoriaiset ja muut lajit.

No, tämäkin kuusi edistää metsän monimuotoisuutta, kun on jätetty kaatamatta, hyvä niin.

Metsäkuntoilusta virkistyneenä kiirehdin kotiin marjamuffinsseja leipomaan.

Hyvää kahvia paahtimosta

Kaarinassa on mielenkiintoinen kahvimyymälä Turun Kahvipaahtimo. Sieltä voi ostaa mukaansa kahvipapuja tai jauhattaa ne.

Tänään paahdetuista pavuista valmistettu cappuccino maistui herkulliselta. Siinä tuli testattua Aromas Del Sur Colombia -kahvin tuoreus.

***

Paluumatkalla tuli poikettua Puutarhapuotiin Tammisillassa. Piti vain katsella, mutta kaksi mehikahvia tarttui mukaan.

 

Kotona huomasin, ettei minulla ole sopivaa purkkia niille eikä kaktusmultaakaan, joten kukkakauppaan seuraavaksi. Kahden ruukun sijasta tuli ostettua neljä.

Kaktusmultaa heillä ei ollut, siksi piti poiketa toiseen kauppaan. Ei sielläkään ollut, vaan nyt mukaan tarttuivat kahdet puutarhakäsineet.

Viimein löysin kaupan, josta sain ostettua kakstusmultaa. Ja se kun oli siinä ärrän lähellä, niin pistäydyin tarkistuttamaan lottokupongit. Ei voittoa! Siitä harmista piti vielä ostaa kaiken kukkuraksi jäätelöt.

Mutta niiden kanssa olikin sitten kiiruhdettava kotiin, jotteivat sula – onneksi, sillä ties mihin vielä olisi tullut tuhlattua.

Ei kun mustikkaan

Metsä on täynnä makeita ja isoja mustikoita.

Nyt mustikoita on niin paljon, ettei tarvitse kuin kyykistyä yhteen paikkaan ja kiertyä 360 astetta. Hetkessä astiassa on jo muutama litra.

Kanttarellejakin löysin eilen ja tänään sen verran, että saatiin makoisa kastike sipulin ja kerman kera.

Viikonloppuna sää on ollut mitä parhain marjastaa. Ei hyttysiä, eikä muitakaan ötököitä kiusaamassa.

Punaherukkat odottavat myös poimimista.

Pilarikataja

Vihdoin löytyi luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu puumainen pilarikataja Paimion Kalevalta. Monia ihmisiä vaivasin asialla - kiitos teille kaikille.

Rungon vuosirenkaista voisi laskea katajan todellisen iän.

Ensin piti löytää Kaarelan tila, sillä luin pilarikatajan sijaitsevan siellä. Tarkempaa tietoa ei ollut.

No, tänään sitten kauniissa lauantaisäässä lähdin lenkille Kalevan suuntaan. Kävelin Kalevantietä pitkin Ylimarkulaan päin. Parin talon kohdalla pysähdyin kyselemään kunnes tärppäsi.

Kaarelan tila löytyi, kiitos avuliaiden ihmisten. Ja sitten lopulta löytyi helpotuksekseni ihminen, joka tiesi tarkkaan missä kataja sijaitsee. Hänen avullaan pääsin katajavanhuksen luo. Näin sen kaatuneena laatta vierellään kuin hautakivi.

No, ei se minua paljon surettanut - olin ilahtunut, että ylipäänsä iäkäs ja pitkä (arviolta lähes 15 metrinen) kataja laattoineen löytyi ja saatoin valokuvata sen.
 

Matkalla Kevolassa näin komealla haavalla värikkään haavankeltajäkälän (Suomen jäkäläopas 2011, s. 506).

***

Kotipihanhavaintoja





Taulun hankinta

Netissä bongasin Hindénin taulun. Aikani pähkäiltyäni ostinkin sen sitten eilen.
Vanha on ja kärsinytkin ajan saatossa, mutta ei se haittaa. Pidän taulun väreistä ja meriaiheesta.

Karunan kirkon hautausmaalla Hindénin (1868-1953) hauta on hyvässä hoidossa.

"Silkkikivi"

Varsinais-Suomen kunnissa on kartoitettu useita luonnonsuojelukohteita. Paimiossakin niiksi on luokiteltu muutama. (Velmala, L. 1967.)

Yhtenä päivänä käytiin Saaran kanssa tarkistamassa helpoiten löytyvä: luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu Silkkikivi. 

Laatan teksti näkyy aika himmeänä. Kokonaisuudessaan siihen on kirjoitettu seuraavasti:

SILKKIKIVI
Enne vanhan ku tultim pitkäst matkast kirkol jalkasi,
ni vast täsä kivel pistettin kenkät jalkka ja silkkihuivi päähä.
Ei tämä mikkän korkkia ol, eikä täält oikkiastas näekkä mihenkä,
mut on tämä tukevaste maas kiine.
Ote Pekka Saariston kirjoittamasta näytelmästä Silkkikivi
Kivi on luonnonmuistomerkkinä rauhoitettu.
Turun ja Porin Lääninhallituksen päätös N:o 147515501 H83360

Ehkä pikkuhiljaa löydän muutkin kohteet - mikäli löydän postaan niistä myöhemmin.

Hääräilyä taimikossa

Taimikossa käyskentely ja hääräily käy tehokkaasta kuntoilusta. Kolmisen tuntia ehdin heinätä ja tarkastella kuusentaimikkoa, mutta sitten alkoi sataa.

Tällä viikolla onkin satanut kolme päivää perätysten. Keskipäivällä näytti, että tulisi poutapäivä, mutta ei. Taivas muuttui kauttaaltaan harmaaksi ja sade sen kun vaan yltyi rankkasateeksi.
 

Pellon metsitysalueella ohdakkeet, heinät, nokkoset, virnat, matarat, nätkelmät, angervot ja ties mitkä kaikki jaksavat kasvaa kilpaa kuusentaimien kanssa – aina vaan, vuodesta toiseen.
No, kyllä kuusentaimet ovat jo voitolla ja pärjäävät. Joukossa on vain jokunen pienempi taimi, niitä vähän auttelen.

Päätehakkuualueella taas taimikon riesana ovat heinää enemmän lähinnä haavat, pihlajat, lepät ja pajut. Niistä minun onkin vaikeampi päästä eroon - ovat jo niin vahvistuneet, ettei oksasakset riitä.

Sankan heinän seasta ilmaantui heleitä kurjenkelloja.