Tuiskuaa, tuiskuaa

Sää muuttui taas talviseksi, vaikka näytti välillä jo niin keväiseltä. 

Kevyt lumituisku muuttui kesken lenkkiäni sakeaksi lumisateeksi ja sitten räntäsateeksi. 

Jalat lipsuen vetelin noin kahdeksan kilometrin lenkin, mutta ilman rinkkaa. 

Kohta on kulunut kaksi kuukautta vaelluksestani ja vieläkin tuntuu oudolta, kun ei ole rinkkaa selässä - meno ilman kantamusta tuntuu tyhjältä. 

Kuulin Espanjan Almeríassa olijoilta, että siellä on keväistä ja lämpö hellelukemissa. Ihan kuin kuulisin Punapään, siis rinkkani, tuossa sohvan kulmalla sanovan, että millos me lähdetään. 

No, ei parane vielä lähteä, pitää saada kirjallisia projekteja valmiimmaksi. Niin ainakin vähän valmiimmaksi ja järjestellä sitä sun tätä. 

Mutta ehkä, kunhan ilmat paranevat, kaappaan rinkkani kohtapuolin selkääni ja teen metsälenkkejä, jottei kunto vallan hiivu.

Lenkkiä ei jätetä...

Kun tammikuussa tulin talvivaellukseltani kotiin, huusholli oli kunnossa ja tavarat paikoillaan. Toisin on nyt; jo muutamassa viikossa olen saanut kaikki huoneet mullin mallin. 

Olen katsos taas järjestellyt kirjoja, arkistoituja papereita ja kaikenlaista muuta keräämääni. 

Ihmettelen ja päivittelen täällä, miten kummassa saankaan valtavan epäjärjestyksen aikaiseksi. Mitä enemmän järjestän sitä sekasortoisemmalta näyttää! 

Päivän aikana jossain vaiheessa, kun kamat ovat levällään (lue kasoissa,) nykyään siis joka huoneessa, väsyn sen miettimiseen, mihin pistän minkäkin tavaran tai tarvitsenko sitä vielä. 

Sitten tuumaan, että parasta antaa hautua ja lähteä lenkille. 

Siis vaikka kuinka olisi huiskin haiskin, niin lenkkiä ei pidä jättää väliin. No lähitienoolle vain.

Tätä rumbaa on nyt jatkunut viikkoja, siis sekamelskaa. Jospa viimein malttaisin saattaa homman loppuun; diarioida ja naputella muistamani eletystä ylös. 

Pääsisin sitten tuhoamaan kaikki muistivihkoni, kalenterit, liput ja laput. 

Tulisi paljon, paljon tilaa... niin luulen.

Lunta, lunta...

Tulihan sitä lunta, häikäisevän valkoista, viimein pihallemme ja ihan hyvästi. 

Lumen alla lymyää musta vaara, kova jää. 

Spurtti -lehti

Aamulla satoi vettä, peltikatto vaan ropisi. Piha on taas ylen liukas. 

 

Ajattelin, että jääköön päivälenkki, katselenpa sen sijaan kirjojani, jospa löytyisi kirppikseen vietävää. 

 

Aika nopeasti löytyikin kolme kassillista sellaisia, joista vaivatta raskin luopua. 

 

Lahjoitan kirjat kirppikselle kassi kerrallaan, toivottavasti kelpaavat.

***

Kaapin uumenista löytyi myös värikkäitä Spurtti -lehtiä.

Yksi numero vuodelta 1979, yksitoista vuodelta 1980 ja kuusi vuodelta 1981. 

 

Näitä kuntoilulehtiä on nyt monen vuoden jälkeen mukava katsella ja muistella samalla silloista valtavaa kuntoiluinnostustani. 

 

Siihen aikaan lehdet innoittivat ja motivoivat kovasti harrastustani. 

 

Juoksija -lehteä tilasin myös monet vuodet ja säilytinkin, kunnes yhtenä päivänä kannoin ne kirppikseen. 

 

Taidanpa toistaiseksi säilyttää Spurtti -lehteni.

Lehtilaskusta

Olemme tilanneet lehtiä, esimerkiksi päivä- ja aikakauslehtiä, aivan liikaa. On ollut vaikea päättää, mitkä niistä lopetettaisiin, sanomme, että tulkoon nyt vielä tämä vuosi.
Niinpä on turhaa harmitella, jos lehtitilauslaskuja tipahtelee tiuhaan. Tänäänkin tuli yksi.
Siinä oli outo summa, sillä tämän vuoden lehdessä ilmoitetaan kestotilauksen hinnaksi 177 €/vuosi, mutta laskun veloitus oli 97 € tilausjaksolta 17.2.2017–22.6.2017.
Mutta vaikka miten laskimme, emme saaneet laskun veloitusta sopimaan lehdessä ilmoitettuun vuosimaksuun. Kolme kertaa 97 € tekee jo 291 €, se olisi aikamoinen korotus.
No, ei auttanut muu kuin soittaa tilaajapalveluun ja selvittää. Selvisi, että lehdellä ei ole tilausjaksoa, vaan vuoden kestotilaus tarkoittaa lehtinumeroja. Epäselväksi jäi vielä, kuinka monta lehtinumeroa vuoden tilaukseen sisältyy.
Seuraavaksi kysyimme, onko laskun 97 € sitten viimeinen hinta? Yllätys, yllätys, sanottiinkin, että heillä on kampanja, että puolen vuoden tilaushinta on 57 €!
Minua jäi ihmetyttämään:
1. Miksi laskussa ei lue, että veloitus sisältää niin ja niin monta lehtinumeroa ja koko vuoden lehtimaksu sisältää xx numeroa, hinta on silloin xxx €?
2. Miksi kampanjasta kerrotaan vasta, kun soittaa tilaajapalveluun?
3. Entä, jos lasku olisi tullut e-laskuna, olisiko huomattava korotus jäänyt huomaamatta,
4. ja entä jatkossa, pitääkö meidän valvoa, että lehtiä tulee oikea määrä ja sovittuun hintaan?
No, odotamme uutta laskua.

***

13.2.2017



Heikki Willamo, valokuvanäyttely

Heikki Willamon valokuvanäyttely Salon taidemuseo Veturitallissa on suosittu. Lipunmyynnissä oli jonoa, ihmisiä tuli ja meni ja vieraskirjan sivutkin olivat täynnä.

Näyttelyn nimi ”Myyttinen matka” on minusta osuva. Mustavalkoiset luontovalokuvat saivat mieleni vaeltamaan jäämeren kylmiin kalliomaisemiin ja ikimetsiin eläimineen.

Ihan mielenkiintoinen ja monipuolinen näyttely!

Jäätä, räntää...

Tänään lenkkeilykeli ei ollut parhaasta päästä, mutta ei nyt ihan huonokaan.

Ei heikko räntäsade pahemmin häirinnyt kävelyäni eikä tien liukkaus. Pistelin katsos sen verran vikkelään, ettei ehtinyt kupsahtaa!