Omenarumbaa vielä

Omenatouhumme ei vielä ihan loppunutkaan. Päivästä kehkeytyi lämmin ja aurinkoinen syyssunnuntai. Upea sää yllytti keräämään omppuja Paraisille – ehkä saatiin just sen verran, että voi viikolla viedä mehustettavaksi.

Kovin olivat omenat matoisia, pieniä ja kuivahkoja. Voi niistä kuitenkin jokunen litra tuoremehua herua.

Päivän kalana oli nieriä.

Keräilyn päätteeksi poikettiin päivälliselle Kamuun, kun oli siinä matkan varrella.

Syyskuu toi kiireet

Viime postauksesta on kulunut aikaa. Se saa pohtimaan, mihin se aika kulukaan kun noin blogikirjoitteluni harvenee.

Puhumattkaan mitä mitä kaikkea olisi tehtävä tuntuu, että tekemistä, menoa ja touhua riittää päivittäin miltei kiireeksi saakka. Pienten arkipuuhien lisäksi on ollut kirppistouhua, kuntoilua, ”tärkeiden” kirjojen lukemista, väikkäritekstin mietintää, sukututkimusta jne. jne.

Espanjan opiskelunkin aloitin jälleen alusta, kun ensimmäisellä kerralla jäi vaellusmatkan takia. kesken. No kuten sanotaan, laiska töitänsä luettelee.
 
Mutta kuntoilu on minulle tärkeää – on aina ollut - jotta terveenä pysyisin ja jaksaisin paremmin. Siitä ei parane luopua.

Omenatouhua

Pihamaallamme on vain yksi vanha ja kärsinyt omenapuu. Ei se jaksa enää joka vuosi kukkia eikä kasvattaa omenia, vaan joka toinen vuosi. No, tänä vuonna se oli omenointituulella.

Ja kun omenapuumme on sillä tuulella, tulee raakilaita valtavat määrät. Pitkin kesää tuuli ja sade ovat pudotelleet raakileita alas niin, että luulin jo sadon menetetyksi. Mutta ei, ihan mukavasti on jäänyt meille makeita omppuja.

Myös oravat, linnut ja madot ovat tykänneet niistä. Jäniksetkin ovat nakertaneet maahan pudonneita. Kovin ovat madonsyömiä ja rupisia, mutta käyvät kuulemma hyvin mehustettaviksi.

Satoa kun näyttää jääneen uhkista huolimatta runsaasti, päätin kokeilla mehustuttaa omput Alitalon mehuasemalla ja varasin ajan täksi päiväksi.

Kaunis syksyinen sää suosi omenankeruuta. Saimme vietyä 43 kiloa omppuja mehuasemalle. Hyvää, makeaa mehua kertyi 28 litraa.

Muutaman kerran olen saanut tehtyä pannullisen omenapiirakkaa. Kuvan piirakkaan tuli laitettua omenaviipaleita liian harvakseen. Mitä enemmän omenaa piirakassa sitä maukkaampi suupala on.

Jokunen omena jäi vielä puuhun. Niistä saan vielä muutaman piirakan tehtyä ja onhan niitä mukava nakertaa muutenkin.

Forever-tilaisuus

Cafe Atsaleassa oli eilen mukava Forever-tilaisuus. Viime osallistumisestani onkin jo kulunut aikaa. Taisi olla ennen Camino Portuguésille lähtöä.

Foreverissa tapahtuu jotakin kaiken aikaa. Oli siis aika mennä kuulemaan ja tapaamaan ihmisiä.

Teimme kevyen jalkahoidon. Aluksi liotimme jalkojamme lämpimässä vedessä, johon oli laitettu aloeveratuotteita ja uutta eteeristä laventeliöljyä. Siitä levisi rauhoittava ja rentouttava tuoksu ympärillemme. Kuorintavoiteella kävimme jalkaterät läpi ja lopuksi hierottiin hyvä voide.

Jalkahoidon lomassa nautimme herkulliset pistaasi- ja mustikkarahkapullat kahvin tai teen kera. Kuulimme samalla paljon käyttö- ja kokemusvinkkejä aloetuotteista.

Tilaisuus oli kaiken kaikkiaan informatiivinen ja leppoisa - odotan jo seuraavaa kertaa.

Kaunista syyskuuta sinulle!

Ålönsaari 29.8.2015.

 

Kuntoa metsästä

Metsässä käveleminen on tehokasta ja virkistävää kuntoilua.

Metsän tiheikössä nostelen jalkojani yli risujen ja oksien, väistelen kantoja, kumartelen ja puikkelehdin pensaiden vieritse ja alitse. Eikä aikaakaan, kun hengästyn siirtyessäni marjamättäältä toiselle. Hengästyminen on merkki liikunnan tehokkuudesta.

Kummasti sitä venyy marjoihin kurotellessa. Miten ne näyttävätkin aina kauempana suuremmilta kuin edessäni olevat.

Välillä on mukava nousta ja oikaista itsensä kunnolla suoraksi. Siinä sitten hetken levähdän ja katselen puustoa ja latvustoja.

Kahinaa ja risahtelua kuullessani pälyilen hetken ympärilleni: ei kai se vaan karhu tai susi ollut.

Kirjanpainajan tekosia. Kirjanpainajat popsivat kuusen nilan, niin että kuoret irtoavat. Niiden jälkeen tulevat kuoriaiset ja muut lajit.

No, tämäkin kuusi edistää metsän monimuotoisuutta, kun on jätetty kaatamatta, hyvä niin.

Metsäkuntoilusta virkistyneenä kiirehdin kotiin marjamuffinsseja leipomaan.

Hyvää kahvia paahtimosta

Kaarinassa on mielenkiintoinen kahvimyymälä Turun Kahvipaahtimo. Sieltä voi ostaa mukaansa kahvipapuja tai jauhattaa ne.

Tänään paahdetuista pavuista valmistettu cappuccino maistui herkulliselta. Siinä tuli testattua Aromas Del Sur Colombia -kahvin tuoreus.

***

Paluumatkalla tuli poikettua Puutarhapuotiin Tammisillassa. Piti vain katsella, mutta kaksi mehikahvia tarttui mukaan.

 

Kotona huomasin, ettei minulla ole sopivaa purkkia niille eikä kaktusmultaakaan, joten kukkakauppaan seuraavaksi. Kahden ruukun sijasta tuli ostettua neljä.

Kaktusmultaa heillä ei ollut, siksi piti poiketa toiseen kauppaan. Ei sielläkään ollut, vaan nyt mukaan tarttuivat kahdet puutarhakäsineet.

Viimein löysin kaupan, josta sain ostettua kakstusmultaa. Ja se kun oli siinä ärrän lähellä, niin pistäydyin tarkistuttamaan lottokupongit. Ei voittoa! Siitä harmista piti vielä ostaa kaiken kukkuraksi jäätelöt.

Mutta niiden kanssa olikin sitten kiiruhdettava kotiin, jotteivat sula – onneksi, sillä ties mihin vielä olisi tullut tuhlattua.

Ei kun mustikkaan

Metsä on täynnä makeita ja isoja mustikoita.

Nyt mustikoita on niin paljon, ettei tarvitse kuin kyykistyä yhteen paikkaan ja kiertyä 360 astetta. Hetkessä astiassa on jo muutama litra.

Kanttarellejakin löysin eilen ja tänään sen verran, että saatiin makoisa kastike sipulin ja kerman kera.

Viikonloppuna sää on ollut mitä parhain marjastaa. Ei hyttysiä, eikä muitakaan ötököitä kiusaamassa.

Punaherukkat odottavat myös poimimista.