Itikoita kuusentaimissa

Epäselvä kuva, mutta yritin kuvata pieniä ja mustia itikoita, jotka olivat kuin verkkopussissa kuusenoksan tyvessä. Näitä pusseja, aina kuin vain yletyin, irrottelin heinimisen lomassa. En ole saanut selvitetyksi mitä lienevät eikä sitäkään, onko niistä edes kuusen kasvulle haittaa. Tuleepahan kuitenkin välillä oikaistua itsensä itikoita nyppiessä.



Tässä kuusenlatvassa oli myös mustia itikoita valkoisessa pussissaan. Latvaa on tainnut vioittaa joku muu - voi olla boorin puutettakin, kun alkaa noin kiemurrella.

Tänään nautimme ensimmäiset kypsät tomaattimme - herkullisia!

 

 

P.S. TÄSSÄ MIELENKIINTOINEN LINKKI RENGASTAJIEN TYÖSTÄ:

 

http://blogs.helsinki.fi/luonnontieteellinenmuseo/2013/08/02/luomuslaisen-matkassa-aikainen-rengastaja-linnun-nappaa/

Epävakaata

Viimepäivät ovat olleet epävakaita: välillä aamulla, vaikka taivas on mustanpuhuva, tulee silti poutapäivä, välillä taas tulee mitä ennustaakin - rankkoja sade- ja ukkoskuuroja.

 

Epävakaalta näytti eilenkin. Taivas oli pilvessä ja välillä ripsautti. Lähdin silti heinimään ja toivoin että sisko on kotosalla, jos sattuu kunnon sadekuuro kohdalle. Ja aina voi mennä autoon sadetta pitämään.

 

Siellä sitten heinitessä mietin netistä löytämääni uutta apuvälinettä taimikonhoitoon, Tehoheinäintä, paino 2 kg.

 

Mietin, josko Tehoheinäin olisi jalkojani ja keppiäni tehokkaampi. Jaksaisinko 2 kg:n kanssa pakertaa muutaman tunnin päivässä? Kävisikö työ nopeammin ja kevyemmin?

 

Niin, olisi saatava kokeilla vekotinta ensin, ettei tulisi haaskattua eikä olisi nurkissa taas yksi vempain lisää.



 

Aika epätasaisesti tomaatit kypsyvät. Ilahduin kuitenkin, kun viimein punertavat.

Tomaattipuska, joka halkesi, on vielä elossa ja kypsyttää tomaatteja.

 Tänään aamu aurinkoinen!

Ukkoskuuroja

Eilen piti sadetta pitkin päivää, tämän tästä salamoi ja ukkosti. Ilma oli synkkä kuin Suomen taloustilanne, josta meitä kansalaisia valistetaan päivittäin.

 

Hetkittäin todella rajut sade- ja ukkoskuurot raikastivat ilmaa mukavasti.

 

Rankkasateet pudottivat huonompia ja madonsyömiä, kauniimmat omenat jäivät vielä, toistaiseksi.

Illemmalla kokeilin vangita vesipisaroita kiiltävältä omenanpinnalta.

Sade ja lämpö sai pihallamme esiin ensimmäisen valtavan tatin.

Taitaa pitää sadetta tänäänkin!

Jälleen tukimuksen pariin

Viikkoni alkoi hyvin. Vihdoin sain tartuttua luettaviin opuksiin: Richard Sennettiin (2012) ja Nancy Hardingiin (2013).

 

Sain myös käytyä katsomassa tuttua palvelutalossa. Olen havainnut, että useimmiten toisen ilahduttaminen ilahduttaa myös omaa mieltä.

 

Lenkkeily tai yleensä kaikenlainen fyysinen rasitus tai rutistus piristää kummasti ja antaa energiaa.

Tänään pidensin vähän lenkkiä ja lisäsin rasitusta: ensin reippaasti pitkä, pitkä mäki ylös ja

sitten rauhallisesti ja rennosti alas. Myöhemmin sitten useammin ylös ja alas. Nyt helteellä aloituksena riitti yksi kerta.

Tästä on vielä 1.3 km maaliin. Upea ilma tänäänkin ja hienot metsäiset maisemat reunustavat lenkkitietä.

Kunpa nyt tutkimukseltani malttaisin jatkaa kuntoilua - ehkä se vaellushaave horisontissa patistaa liikkeelle.

Tyhjäkäyntiä

Heinäkuussa on kyllä tullut liikuttua, luettua (vaan ei sitä mitä olisi pitänyt) ja muuta pientä puuhailtua. Yleisesti päiväni ovat kuluneet tyhjäkäynnillä. Siltä tuntuu, kun seuraa muiden aikaansaannoksia.

 

On ollut niin upeita, lämpimiä ja kauniita kesäpäiviä, ettei ole malttanut muuta kuin kiireettömästi nauttia kauniista luonnosta.

 

Se on se kristinusko tai mikä lie oppi ja asenne, kun aikaansaa huonon omatunnon milloin mistäkin tekemättömästä.

Toiset ne ahkeroivat ja tarttuvat toimeen - siihen mitä milloinkin pitää tehdä - vaivojaan säätämättä.

Nyt se tomaattipuska halkes - tukikepistä huolimatta! Kiinnitykseni oli kai pettänyt. Miten mahtaa käydä - ei vielä punan häivää tomaateissa.

Muutama sadepäivä jouduttaa kovasti sadon, hedelmien ja marjojen, kypsymistä.

Kaunista ja mukavaa viikonloppua!

P.S. Jospa maanantaina saisin ryhtyneeksi tekstin mietintään - tai ensin pitää hoidattaa lohjennut hammas...

Sää suosii liikkujaa

Täältä sitä saa - kuntoa vaellukseen ja raivaustyöhön jne. Ei kun menoks taas...

Tärkeä raivaustyö

Eilen oli mainio keli käydä heinimässä ja raivaamassa. Oli sopivan lämmintä ja tuulista. Edellispäivänä satoi tihutteli koko päivän. Sen seurauksena pölyäminen ei nyt haitannut heinitessä eikä raivaustyössä, vaan päinvastoin oli raikkaan ja kostean tuntuista.

Siellä se taimi lymyää ja odottaa "vapauttajaa".

Ei tässä kauan tarvinnut huhkia, kun sain hien pintaan. Onneksi oli vesipullo mukana. Pahoja tappeja jouduin taas jättämään. Piti tingiä, kun voimat eivät oikein riittäneet. Keskityin lähinnä perkaamaan taimia piiskaavat roskapuut.

Tämä taimi on jo kovasti kärsinyt piiskoista, tällaista ei saisi tapahtua lainkaan.

Työsarkaa riittää - välillä heinin lähistöllä, siiten taas jatkoin raivaamista. Muutamin tunnin kuluttua oli pakko heivata, kun aloin kupsahdella ja kompastella.

Siistiä, siistiä - "maalarimestarin" puuhailua...

Tänään pidän vapaapäivän raivaustyöstä. Eilinen puuhailu tuntuu kropassa sen verran, että antaapa sen levätä.

Aamuyöstä satoi verkkaisesti - kaikki vesi taivaasta on tuiki tarpeellista, on ollut niin pölyävän kuivaa. Taimetkin ovat saaneet osittain kellertävän sävyn, paitsi roskapuut. Kumma, niiden lehdet ovat syvän vihreitä ja kiiltäviä.

Mukavaa ja satoisaa elokuuta!