Blogipostaaminen, kirjoittelu yleensä on vallan jäänyt. On ollut kovin surullista aikaa: nuorin sisareni menehtyi joulukuussa.
 |
| Kuva JW 27.12.2018 |
Lohdullista on kuitenkin ollut lasteni tapaaminen joulupäivinä. Vanhin poikanikin pääsi käymään Lontoosta kuin joululahjana.
Yhdessä olemme lenkkeilleet ahkerasti. Lenkkeily, rauhalliset kävelyt ja jutustelut ovat olleet hyväksi mielelleni; ovat rauhoittaneet muistojen ja ikävän yllättäessä, niitä kun nousee aina vaan ja äkillisesti.
Nyt on vain totuttava, että yksi lintunen lensi sisarusparvestamme pois. Voi, mitenkä siihen totun!
Mukavaa ja lapsuusmuistoja herättävää oli nähdä isä lasten kanssa pikku nuotion äärellä (26.12.2018) pellolla, aivan lenkkitien varrella.
Hei Silja!
VastaaPoistaOnneksi kuljemme taas valoa kohti, se varmasti vähän helpottaa surun hetkellä.
Olen samaa mieltä kanssasi, ulkona liikkuminen on ihan parasta terapiaa mielelle.
Paljon lämpimiä ajatuksia Sinulle!
Seija
Seija, eipä tuo haittaa - lämpimiä tervehdyksiä on aina mukava saada, kiitos!
PoistaKun katson ulos, aurinko paistaa ja eilen satanut lumi kimmeltää, on todella valoisaa ja kaunista...
Hei Silja!
VastaaPoistaOnneksi kuljemme taas kohti valoa. Ja olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ulkona luonnossa liikkuminen on mitä parhainta terapiaa mielelle.
Paljon lämpimiä ajatuksia lähetteen
Seija
No nyt tuli lähetettyä viesti tuplasti, sorry!
VastaaPoistaSeija