Kohti Astorgaa

Toukokuun ensimmäisenä aamuna kahdeksalta aurinko paistaa täydesti selkäni takana, tiellä rauha, taivas miltei pilvetön, kyntömiehet pelloillaan. Vain linnuilla tuntuu olevan kiire ja hoppu, kaartelevat vilkkaasti visertäen sinne tänne. 

Astorgan kaupunkiin saavuin iltapäivällä. Aurinko lämmitti vielä mukavasti kuten koko päivän. Lämpimällä säällä on vaivatonta pitää taukoja useammin.

Illalla etsiskelin kauppaa, josta ostaisin hedelmiä ja vettä huomiseksi. Ensimmäistäkään en löytänyt. Oli vain suklaa-, makeis- ja leivospuoteja. Ja puodit ihmisiä täynnä jonoksi asti.

No, siinä kävi niin, kun aikani etsiskelin ja tovin siellä täällä kävelin, menin minäkin leivospuotiiin ja ostin ensin yhden valtavan kermaleivoksen ja perään pienemmän. Majapaikassa sitten ahmin molemmat herkut kasvot pölysokerissa. Nyt ei tee leivosta enää mieli - ei ainakaan vähän aikaan.