Heräsin yöllä majapaikassani, kun joku pakkasi tavaroitaan kahden aikaan yöllä ja marssi ulos. Ääni oli aivan samanlainen kuin alberguessa aamuisin puoli kuudelta, kun rinkkoja pakataan. En jaksanut kurkistaa ulos ikkunasta kuka sillai hiippaili. No, joka tapauksessa uneni jäi vähäiseksi.
Kovin on kuivaa kaikkialla. Kasvustot kärsivät, kukat nuukahtavat ja maa pöllyää.
Amenalista eteenpäin oli pitkään loivaa nousua paahteessa, toki sitten taas laskua.
Olin vähällä jäädä ilman yösijaa tänään. Albergueta ei tullut vastaan. Casat, hotellit täynnä.
Onnekseni täällä A Lavacollassa sain yösijan paikasta Pensión San Paio.
Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nyt ei tarvitse säästellä, vaan voi mennä fiiliksen mukaan. Mahtava matka, kauniit maisemat, oma rauha, ja todella monta askelta. Hyvä Silja!
VastaaPoistaNiin sitä vain kaiketi kai että ESLAn pikakelkalla kun kiilaa ranteet jäykkinä alberguen eteen vinoparkkiin niin ovat kilpajonottajat viimeisimpien amerikkalaisten tutkimustulostusten mukaan karanneet keskimäärin 30-keski40 metriä päistväärään suuntaan jolloin kelkan omistaja on hartaan kiukkuisesti yllättänyt muinaisen pyhiinvaellushengen eikä etuillessaan sitä enempää odottaa tohtinutkinkaan, etukäteen siis kiitos ja kokeilkaa tätä neuvonkonstia Finisterrassa.
VastaaPoista