Levähdyspäivä Villafrancassa

Pidän vapaapäivän yhteismajoituksen tohinasta ja vaelluksesta.

Majapaikkani Casa Méndez oli viihtyisä yöpyä. Iltaisin ja aamuisin monet peregrinot tulivat sinne alberguesta ruokailemaan.

Olen yllättynyt miten hyvin elimistö palautuu yön jälkeen edellisen päivän rasituksesta.

Silti eilinen pitkä etappi oli uhkarohkea, sillä seurauksena voi olla kohtalokas ylirasittuminen ja taivaltamisen keskeytys. Siksi siis tämä lepopäivä - varmuuden vuoksi.

Kävelyvauhtiani hidastavat jatkuva pysähtyminen ja valokuvaamisen vimma. Niin, ja tietysti myös jyrkät ja kiviset nousut ja laskut. Niillä kohdin matelen hitaasti, hitaasti ja kompastumista varoen.

Toistelen itsekseni vanhaa kulunutta  sanontaa: "Ei matka tapa vaan vauhti."

Yhyeismajoitukseen kyllä tottuu ja sopeutuu, mutta välillä muualla yöpyminen antaa rauhaa kaikista säpinöistä ja suo "hermolepoa" ja yksityisyyttä.

Nyt on aikaa suunnitella opaskirjan avulla tulevia päivämatkoja. 

Reittejä seuraavaan taipaleelleni lähtee täältä kolme: helppo, keskivaikea ja vaikea. Aamuun mennessä on valittava ja tarkistettava lähtöpaikat.

Päivä on ollut lämmin ja aurinkoinen, mikä  innoitti liikkeelle. 

Etsiskelin ja kyselin ruokakauppaa. Löytyihän se lopulta, oli vain suljettu. Tunnin kuluttua avautuisi. Sillä välin tutustuin lähinäkymiin ja kävin varmistassa huomisen reitin alun.

Kovin minua varoiteltiin reitin vaikeudesta. Mutta enköhän selviä, kun hitaasti etenen. Kaupasta sain ostettua vettä ja evästä taipaleelle.

Kuvassa oikealta lähden huomenna kipuamaan vuorille.