Matkailu innoittaa - paluumatka häämöttää

Matkat tai matkustelu inspiroi minua elämään toisin, ikään kuin paremmin. Matkalla suunnittelen pyörätetkiä, tai ainakin pyöräileväni enemmän kuin ennen. Suunnittelen tekeväni useammin pitkiä kävelylenkkejä.  Pihasta voisi tehdä  mieleisen, lukea ja kirjoitella voisi ahkerammin jne. Niin, kaikenlaista parempaa kuin ennen oman hyvinvointinsa hyväksi, jotta jaksaisi ja pysyisi terveenä.

No, ainakin pitää palata taimikonhoitoon ja keskeytyneeseen E-projektiini.

 

Siistiä, siistiä, valoisaa ja kaunista (Hamburger-Neuenfelder/Elbe)

Tänään torstaina (6.9.2012) kävelin ja kävelin, kului lähes tunti ennen kuin löysin kahvipaikan ihanan.

No niin, näinä kolmena päivänä olen tehnyt kahden kolmen tunnin lenkkejä hotellimme Bundt'sin ympäristössä - "ei se matka tapa, vaan vauhti" - toisin sanoen hitaahko, mutta pitkä käveleminen on alkanut tuntua mukavasti jalkalihaksissa - taitaa lenkkeilyni kuitenkin kohentaa lihaskuntoa.

Niin tai näin, olen saanut ihastella paikallista luontoa, kasvillisuutta, puutarhoja jne. vaihtaa muutaman sanan kohtaamieni ihmisten kanssa ja ennen kaikkea olla pois vilkasliikenteisistä keskustoista. Huomenna perjantaina alkaa paluumatka.

Hotellimme Bundt´s avarat ja rauhalliset ulkoalueet ja terassit tuntuivat olevan pyöräilijöiden, eläkeläisten, lapsiperheiden jne. suosiossa.

Perjantaina 7.9. söimme tällä erää viimeisen runsaan ja monipuolisen aamupalan hotellissamme ja lähdimme paluumatkalle. Taivas oli aivan tumman pilvimaton peitossa, tuulee ja muutama sadepisarakin pirskahtaa, kun pitkä ajomatkamme alkaa,

Ajamme kohti moottoritietä A7, Flensburg - Kiel suuntaan, siis vähän eri reittiä kuin tullessa. Minua vähän hirvitti moottoritien kohina, vauhti, ohitukset tai kaistanvaihdokset puolelta toiselle ja ajoittain äkilliset jarrutukset, kun joku pomppasi suoraan eteen. Paljon, paljon rekkoja tiellä.

Tie 206 on rauhallisempi ja pystyin seuraamaan kasvustoa, joka reunusti tietä välillä pitkälti. Ihailin komeita lehtikuusia, vaahteroita, lehmuksia, mäntyjä, sen sijaan kuuset olivat paikoitellen riukumaisia ja männyt heikkokasvuisia. Jokunen komea riippakoivukin näkyi maisemassa.

Sade yltyi ja alkoi haitata ajamista - ollaan menossa Puttgaren-Rödby -lautalle, sitä ennen ylitettiin kaunis ja komea Fehmarnsundbrücke-silta. Kahden lauttamatkan jälkeen oltiin Ruotsin puolella, Helsingborgissa, josta ajomatkaa oli vielä 120 kilometriä tuttuun hotelliimme Pallakseen, Falkenbergiin.

Kukkaloistoa Falkenbergissa

Hotell Pallas (Falkenberg, Ruotsi), näkymä takapihalle puutarhaan (7.9.2012).

Lauantaina 8.9. jatkui ajomatkamme kohti Tukholmaan, ajattevana on noin 500 kilometriä. Kävimme ensin ostamassa herkullisia ruotsalaisia sämpylöitä, niin ja tietysti mazariineja piti ostaa kotiin sunnuntain aamupalaksi.

Ajoamme siivittää puuskittainen kova tuuli. Aurinko alkaa sentään lämmittää koleaa säätä. Pitkä ajomatka vaati muutaman fiikkapaussin.

Moose Park, ulkoilukeskus

 Satuimme poikkeamaan, kun kaffesugen iski, erääseen kahvipaikkaan, jonka seinille oli ripustettu lukuisa määrä vanhoja, kaikenlaisia esineitä asiakkaiden iloksi.

Erään kahvipaikan lähellä oli kappeli metsämäisessä ympäristössä, jossa oli hyvä levähtää ja jaloitella.

Rum för själen

Hyvissä ajoin oltiin odottamassa laivalle pääsyä. Aamulla ollaan taas kotona, tutuissa kuvioissa ja pääsen toteuttamaan aikomuksiani - ihan mukavaa - niin, oikeastaan parasta.