Sevilla - katunäkymiä

Tänään kokeilin kävellä alberguesta saakka rautatieasemalle. Vaikka bussilla kulkemista minulle ehdotettiin niin halusin taas kävelyttää rinkkaani. Siksi toisekseen pitäisi ottaa ensin bussi C1 ja vaihtaa toiseen jossain kohtaa matkalla. Vaivattomampaa on kävellä, ei tarvitse seistä ja odotella niitä busseja.

Tunnissa asemalle patikoin. Välillä pysähtelin tarkistamaan tai etsimään kartasta reittiä. Oletin kävelyn vievän paljon kauemmin aikaa. Paluumatkalle lähdin eri reittiä ja muutenkin vitkuttelin.

Avenuet ovat täällä leveitä ja pitkiä ja liikenne vilkaista. En tiedä missä täällä kapeat kadut ja kujat ovat - ehkä niitä ei olekaan. Tulee mieleen Córdopan vanha kaupunginosa. Se kapeine kujineen ja vanhoine rakennuksineen miellytti minua enemmän kuin tämä Sevilla. 

Ehkä liian nopeasti päätelty, sillä tutustumiseni jää nyt aivan pintaraapaisuksi. Ja muutenkin taitaa vaatia omanlaisensa tottumisen suuren kaupungin kohinaan ja vilkkaaseen meininkiin.

Piti ottaa kuva remonttimiehistä, näytti aivan kuin mies tikapuilla puhuisi lankapuhelimella, tiedä sitten. Vähän myöhästyin valokuvauksessa, paras tilanne meni ohi.

Kunnon hien sain kävelyltäni mennen tunnen. Aurinko helotti niin etten meinannut aurikolaseista huolimatta eteeni nähdä. 

Kahvittelu virkisti kummasti. Tämä paikka vaikutti olevan vanhemman väen suosiossa.

Kuumina kesäkuukausina en tuskin jaksaisin olla täällä lainkaan. Joulukuinen sääkin ottaa voimille.

Aamulla sitten jätän tämän mukavan alberguen ja siirryn muihin maisemiin.

Sevillassa

Alberguen huone on hyvä ja siisti pesutiloineen. Huonekaverin kanssa menimme aamupalalle kahdeksan jälkeen. Saatoin juoda tarpeeksi maitokahvia paahtoleipien kera.

Aamupalasta virkistyneenä lähdin heti kävelemään katedraalin suuntaan. Ennen puoltapäivää näet liikenteen häly on vähäisempää ja ilma puhtaampaa.

No niin, paljon on katseltavaa, upeita historiallisia kohteita. Ei niihin yksi päivä eikä kaksikaan riitä.

Historialliset rakennukset ja monet monumentit ovat suunnattoman hienoja ja kauniita, mutta... Jotenkin silmäni ja mieleni lepää enemmän tässä viimeisen kuvan näkymässä. Isojen, valtavan suurien puistojen läpi on mukava kulkea. Niitä näkyy kuntoilijatkin hyödyntävän.

Monta tuntia tuli tänäänkin lämpimässä (19-21 asteisessa) ja puolipilvisessä säässä käveltyä ennen kuin olin takaisin alberguessa. Päätin jäädä vielä kolmanneksi yöksi, jotta voin tehdä koekävelyn rautatieasemalle. Pitää saada edes jonkinlainen tuntuma kävelyn kestosta. Vasta sitten voin päättää mihin junaan ehdin ja ostaa lippu sen mukaan.

Sevillaan

Sopivasti ehdin aamusella ostaa lipun klo 10:25 lähtevään Sevillan junaan. Oikeastaan tuli vähän kiirekin. Lipun hinta oli 15,60 €. Onneksi olen tullut säilyttäneeksi keväällä Santiago de Compostelasta ostamani Tarjeta Dorada-kortin. Se on ollut nyt tarpeen - sillä kun saan junalipun suht edullisesti.

Junassa otin taas istumapaikaltani muutaman kuvan, vaikka lujaa mentiin.

Kolmessa vartissa olin perillä. Mutta sitten alkoi ihmetteleminen, miten löydän alberguen, mihin suuntaan pitäisi oikein lähteä. Infossa selvisi alberguen sijainti, että on aivan vastakkaisessa suunnassa kuin asema ja kaupungin laitamilla. Sellaista karttaakaan ei ollut saatavilla, josta näkisi alberguen tarkemman sijaintialueen.

No sain kuitenkin selville, mistä aloitan kävelemisen ja mihin suuntaan. Kovasti kehoittivat ottamaan ensin yhden bussin ja sitten vaihtamaan toiseen. Ajattelin, että helpompi on lähteä kävelemään. Onhan minun edes vähäsen painavaa rinkkaani kävelytettävä, kun sen kerran mukaan raahasin kaikkine tavaramäärineen.

Sevillan ihana lämpö teki kuitenkin tepposet - ehkä enemmän kuin raskas rinkkani - aloin väsyä kummasti. Myös epätietoisuus jäljellä olevasta matkasta rassasi. Kuinka siinä kadun varrella sattuikin olemaan takseja jonossa, ei kun kyytiin. Kyydistä annoin viisi euroa - kaukana en majapaikasta ollut.

Helpotus oli suuri saadessani huoneen. Jaan sen opiskelijaneitosen kanssa ja veloitus on 16 € yöltä, sisältää aamupalan.

Neitonen jäi nukkumaan ja minä lähdin orientoitumaan ympäristöön - ja kahville.

Alberguen nettiyhteys ei toiminut, joten lähdin iltasella seitsemän aikoihin etsimään wi-fi'ä. Lämpömittari näytti +19 astetta.

Córdoba - eteenpäin

Tänään jätän mukavan ja turvallisen tuntuisen Córdoban. Poliisit täällä niin kuin Málagassa kiertelevät ahkerasti ja seisoskelevat kadunkulmissa.

Ennen lähtöäni piipahdin vielä aamupalalle läheiseen kuppilaan. Tilasin nyt vaihteeksi maitokahvin (esp. café con leche) sijaan kunnon cappuccinon (esp. capuchino).

Andalucian alueella näyttää olevan tapana kahvin, teen tai kaakaon kanssa syödä paahtoleipä, halkaistu patongin pala, siten että levitetään ensin runsaasti oliiviöljyä ja tomaattisoseen tapaista päälle. Maukasta. Näin en nähnyt tehtävän Pohjois-Espanjassa.

Kuppilassa pyysin siis: capuchino y tostada y queso y tomate, por favor. No tänään vielä lisäksi juustonviipale päälle.

Hetken päästä kahvilaan tuli ilmeisesti miestarjoilijan poika pienen poikansa kanssa. Siinä samassa lapsen nähdessään tarjoilija unohti ympäristönsä ja asiakkaat. Alkoi sen päiväinen pelleily ja lapsen nostelu ja heiluttelu. Tätä estottomuutta huomioida lapsi oli ihanaa seurata. Aamuni alkoi iloisesti. Nyt rautatieasemalle.

P.S. Vive el dia como si tu lo inventaras!

Córdoba - väkeä ja tungosta

Se on siestan aikaa Espanjassa, siksi  on ollut paljon ihmisiä kaikkialla ja hotellit täynnä. Pikkuhiljaa tänäänkin kadut täyttyivät ihmisistä ja puheensorinasta.

Aamulla mennessäni rautatieasemalle aikataulua selvittämään kävelin ihastuttavan, värikkään ja suuren puiston halki. 

Olen nyt useampana päivänä astellut näitä Córdoban katuja ja alkavat jo tutuiksi käydä. Tuntuu, että päivittäinen tallominen katukivetyksillä ottaa enemmän jalkojen päälle kuin kävely vuoriston poluilla.

Viimeisen päivän kunniaksi otin kunnon pizzan Pizza fresca 4 quesos Cabana/cheddarjuustoa/roquefort/mozzarella, siis laatujuustoilla.

Tulopäivänä herkuttelin kahvilla ja valtavalla milhojaksella.

Tortilla patatas käy hyvin lounaasta.

Moskeijakatedraalin ympäristö vaikuttaa olevan suosituin. Eikä ihme, on sen avarat edustat, kadut ympärillä, puisto, seinämät vaan niin huikean kaunista katseltavaa. 

Paljon olisi vielä nähtävää ja tutustumista, mutta näinä päivinä ehdin kuitenkin aika hyvin perehtyä kaupunkiin.

Córdobassa

Jo kolmatta päivää olen kierrellyt Córdopan katuja ja toreja. On ollut aurinkoista ja lämmintä kuljeskella.

Puente Romano

Córdopan Moskeijakatedraaliin oli pitkä jono.

Aamut ovat viileitä, mutta tarkenen ilman käsineitä. Yhdentoista kieppeillä lämpötila on jo lähes parikymmentä astetta.

Olen ihmetellyt täällä valtavaa ihmismäärää kaikkialla - tänäänkin arkipäivänä - tungosta kaikkialla missä kuljenkin. Aamuisin kahvilat ovat niin täynnä sekä sisällä että sen edustalla ulkona, etten meinaa istumapaikkaa löytää. Kun viimein jonotettuani ja pöytään päästyäni kahveineni ja paahtoleipineni huoahdan helpotuksesta, voin nauttia vilkkaasta puheensorinasta, tohinasta ja elämästä ympärilläni.

Aamukahvittelun jälkeen astelin jo toistamiseen moderniin turisti-infoon pyhiinvaellusreittiä selvittämään. 

Jokin minua ajaa siihen vaikka on jo käynyt selväksi, etten voi varpaan takia tällä kertaa lähteä vaeltamaan - eikä ole edes vaelluskenkiäkään mukana. Toimin kuitenkin kuin olisin lähdössä. Olen selvittänyt alberguet, lähtöpaikan, reitin jne. 

Santiago-kirkon ovi. Kirkko oli suljettu, mutta satuin pääsemään sisälle ja sain leiman passiini.

Reitin opastekin löytyi Augustin Morenonkadulta.

Tämä kujamainen katu on jo pyhiinvaellusreittiä.

Oikeastaan se oli viimeinen niitti asialle kun kuulin, että reitti kulkee maaseutujen halki eikä etappien välillä ole baareja eikä kyliä, joissa voisin levähtää. Lisäksi etapit ovat sen verran pitkiä, ettei kuntoni riitä. 

Huomisen päivän olen vielä tässä mukavassa ja eloisassa kaupungissa.

Córdobaan

Viime yön nukuin aika levottomasti. Voi olla, että aamuinen herääminen ja junamatka jännitti, mutta koko yön kuului ihmisten äänekästä mölyämistä vähän joka puolelta. Vasta kuuden seitsemän aikoihin rauhoittui.

Varttia yli seitsemän pujahdin painavan rinkkani kanssa pensionaatin ovesta ulos kohti juna-asemaa. Oudolta tuntui hämyisessä kaupungissa marssia 12 kilon rinkka selässä. Ja kyllä sen huomasi, etten ole rinkan kanssa vähän aikaan jaloitellut - oli vähän vaappuvainen olo ja paino tuntui koko yläkropassa.

Kaduilla oli rauhallista, vähän liikennettä ja ihmisiä.

Öinen metakka sai mielikuvitukseni liikkeelle. Aamuyöstä pälkähti, että jos minut vaikka ryöstetään, sitten vasta pulassa olen. Ja kun se tunne ei hellittänyt, siirtelin vyölaukusta ennen lähtöä pankki- ym. kortteja ja käteistä sinne sun tänne taskuihin. No, se toimenpide oli turhaa, rauhassa sain kävellä. Nyt kesti vain puolisen tuntia asemalle, ja kunnon hien sain pintaan.

Junan ikkunapaikalta sain katsella laajoja oliiviviljelmiä ja vuorikumpareita, joiden reunamilla kiemurteli polkuja. Ajattelin, että kivaa olisi tuolla rauhassa ja maisemia ihaillen vaeltaa. No ehkä ei kuitenkaan tuon painon kanssa.

Kahden pysäkin jälkeen, vähän päälle tunti kului, niin olin jo perillä. Aurinko paistaa lämpimästi täälläkin.