Vaasan kaupunki

Olemme matkustamassa Uumajaan Vaasan kautta.

Helsingin rautatieasemalta lähdimme 15.25 aikoihin. Junalla Helsingistä Vaasaan ei kestänyt kauan, noin kolmessa ja puolessa tunnissa oltiin perillä. Ja kävely Vaasan rautatieasemalta hotellille kesti kymmenisen minuuttia.

Hotellimme oli Pohjanmaan suurimman kauppakeskuksen Rewellin tuntumassa. Hämmästelimme, kun kauppakeskuksen ja kaikki muutkin kaupat, butiikit, kahvilat jne. olivat sulkeutuneet jo seitsemänaikoihin ja jotkut jo klo 18. Emme meinanneet löytää edes ruokailupaikkaa, sillä nekin sulkivat keittiönsä klo 21 tai viimeistään klo 22.

Joltakin kun kauppojen ja ruokailupaikkojen aikaista sulkeutumista tiedustelin, oltiin yhtä hämmästyneitä: "Onko ne jossain muualla sitten kauemmin auki?"

Kävelyllä Kauppatorin tuntumassa. "Hiljaista on kylätiellä..."

Vaasan kirkon edustalla.

Iltakahvia etsimässä - tässä olisi ollut viihtyisä vaihtoehto. Valitsimme kuitenkin Il Bancon, toiselta puolelta katua, jossa tuntui olevan edes vähän elämää.

Pääskyset kiitävät ikkunamme edustalla...

Rinkkaostoksilla

Rinkkavalintani: Deuter Futura 32

Nyt on sitten rinkka hankittu. Yllättävän helposti se kävikin ja sukkelaan.

Partioaitassa nuori nainen jaksoi ystävällisesti ja kärsivällisesti nostella rinkkoja esiin ja esitellä eri malleja. Siitä sitten vaan kokeilemaan rinkkoja perä jälkeen selkään. Kokeilemista helpotti, kun olin päättänyt etukäteen rinkan koon.

Tärkeänä pidin, että lantiovyö asettuu kohdalleen ja myös olkahihnat. Olkahihnat eivät saa puristaa eivätkä hangata.

Kovin erilailla rinkat asettuivatkin minulla, riippuen tietysti mittasuhteista. Ja aika monta mallia rinkkoja pitikin kokeilla kunnes selvisi, mikä istui parhaiten.

No niin, omat mittasuhteeni ratkaisivat rinkan sopivuuden, toisin sanoen sen, että lantiovyö asettuu oikealle kohdalle, jolloin vyö tukee alaselkeää ja paino on alhaalla eikä hartioissa.

Valitsemassani Deuterin rinkassa on miellyttävä, pehmustettu ja säädettävä lantiovyö, ja leveät olkaimet tuntuvat hyvältä. Lisäksi rinkka on kevyen tuntuinen. Kovin iso se ei ole, ehkä olisin voinut ostaa seuraavan koon. Yhtäältä mitä isompi rinkka sitä enemmän tulee otettua tavaraa mukaan. Toisaalta pienehkö rinkka tullee helpommin otettua mukaan myös kaupunkimatkoille, tai siis lyhyemmille reissuille.

No, tulevan viikonloppuna pääsen kokeilemaan rinkkaa, kun teemme S:n kanssa Uumaja-reissun.

P.S. Humaliston kadulla on vallan viehättävä pieni AIDOLA Design Shop, hienostuneita ja nuorekkaita OLEANA -neulejakkuja ja muita upeita käsityöläistuotteita. Sinne!

Jazzit jäivät väliin

Mikähän tauti tätä haapaa kiusaa?

Kaikenlaista muuta tuli puuhailtua tänä kauniina viikonloppuna, kuten artikkelin mietintää, sukututkimusta, lenkkeilyä, lukemista... niin ja suunniteltua vaellusvermeiden hankintaa.

Seuraava hankinta on rinkka, max 40–45 l, joko Osprey Aura tai Deuter Futura Vario. Sen jälkeen hankin vaelluskengät.

Kesäkukkia

Vaihdoin kasvusäkin taimineen aurinkoisempaan paikkaan, ja laitettiin kunnon tukikepit - varmuuden vuoksi.

Luonnon kauniita ja heleän värisiä kesäkukkia riittää.

P.S. Kaunis, poutainen viikonloppu tulossa. Saa nähdä saanko lähdettyä viikonloppuna Taalintehtaalle Baltic Jazz -tapahtumaan. Viime vuonna kävin, no katsotaan. Ruisrock nyt ainakin jää väliin.

Kaunista heinäkuista viikonloppua!

Pohdintaa

Tomaatin raakileita jo hyvästi näkyvissä, vaikka taimet vielä kukkivat.

 

Paljon on omenaraakileita pudonnut maahan, paljon niitä on vielä puussa.

Minulta kysyttiin, eläisinkö elämäni toisin, jos saisin valita? "En oikeastaan", vastasin äkkiseltään.

Siitä johtui mieleeni: ehkä tärkeämpää olisi miettiä nykyisyyttä, tulevaisuutta - sitä mitä tässä ehtii vielä tehdä ja miten elää tämä ja huominen päivä.

Ars Europa Kustavi 2013 -näyttely

Kävimme tänään mielenkiintoisessa nykytaidenäyttelyssä Kustavin Kipinässä. Teokset ovat Calleria Cupidolta Tukholmasta.

Moderni koulutus- ja kokouskiinteistö näyttää toimivan viihtyisänä taidenäyttelytilana. Se sijaitsee aivan luonnon helmassa ollen siten oivallinen ja rauhallinen paikka kokoustaa tai pitää vaikka kirjoittamisriittiä - melkein jo aloin kaivaa kynää ja vihkoa laukusta.

Terassin edestä voi piipahtaa mäntymetsään taikka kalliolle istahtamaan.

Matkalla Kustavin keskustaan poikkesimme Peterzénin vierassatamaan. Sen edustalla parkkipaikan läheisyydessä kesäkukat - matarat, saunakukat, apilat, maitohorsmat, virnat, nätkelmät, kissankellot ja monet monet muut -  tuoksuivat hurmaavasti, ja perhoset niissä kirmailivat. 

Vierassatamassa tuntuu olevan vaikka mitä toimintaa: vuokrattavia saaristolaismajoja (The Boathouse), ravintola, sauna ja uniikki boutique, jossa ihania vaatteita ja kivaa tavaraa. Kaunis sää oli saanut jonkin verran ihmisiä lounastamaan aurinkoiselle terassille meren äärellä.

Kuntoilua

Kiva lenkkeillä tällaisilla ilmoilla; askel nousee kevyesti lämmössä. Välillä innostun ottamaan hölkkäpyrähdyksiä, varsinkin ylämäet ovat haasteellisia.

 

Ja jollen nyt ihan hölkkää, niin otan ainakin pitempiä askelia vauhdikkaasti, että oikein hengästyisin. Eikä aikaakaan, kun alan hikoilla ja jäseneni vetreytyvät. Pihalla sitten on mukava ja helppo venytellä.

Taimikonhoidon olen jättänyt nyt väliin joksikin aikaa, joko on sadellut tai sitten on aivan liian helteistä tarpoa pitkissä tamineissa pilvettömän taivaan alla. Tosin sinnekin tekee jo mieli kuntoilemaan.

Niin. liikkumisen tarve on minulla veressä alkaen lapsuuden juoksu- ja hiihtokilpailuista, joihin meitä lapsia kannustettiin. Myös monenlaista puuhaa ja arkiaskareita saimme tehdä. Niiden välissä kesäisin kävelimme tai pyöräilimme uimaan melkein päivittäin. Tuo kaikki kohotti kuntoa ja kestävyyttä.

Aikuisena sitten taas tuli työnnettyä rattaita ja pyöräiltyä kauppareissuille. Myöhemmin osallistuin ahkerasti hölkkäkisoihin eri paikkakunnilla, kunnes aloin harjoitella maratoneja. Jokunen tuli sitten juostuakin: Tukholmassa, Ateenassa ja Helsingissä.

Sitten innostuin kuntosaliharjoittelusta ja kävin kuntosaliohjaajankurssin Vierumäellä. Vähitellen kuntosalitoiminnasta tuli joksikin aikaa liiketoimintani päivätyön ohella.

Pikkuhiljaa kuitenkin iän karttuessa kuntoilu jäi taka-alalle. Juoksija-lehti tuli edelleen minulle ja ostelin kuntoilukirjoja, joita sitten iltalukemiseksi kävin läpi. Lapset sanoivatkin, että se äiti taas kuntoilee. No taisi lähinnä työelämä, politiikka, opiskelu jne. viedä suuremmat mehut, ja aktiivinen liikkuminen jäi enää haaveeksi.

Mutta nyt on taas uusi mahdollisuus…