Ponte da Pedreira - Valença - Tui

Eilen kävelin hissukseen, sillä lauantainen kipuaminen kivikossa tuntui polvissa (lievästi sentään), joten en kovin pitkälle viitsinyt edetä.

Jo noin 11 kilometrin jälkeen meinasin, että voisin stopata. Aika pian tulikin sitten albergue vastaan vasemmalla puolella reittiä. Mutta kun pääsin lähemmäksi ovessa oli lappu, että suljettu ja hyvää caminoa.

Pahus, mutta menin kuitenkin kurkistelemaan, josko sinne pääsisi. Tuntui, että sieltä voisi hyvinkin saada sängyn nukkua.

Kiertelin ja kaartelin pihalla ja sisällä - kaikki ovet, paitsi se yksi lapullinen, olivat auki ja avain ovessa. Ajattelin, että kyllä täällä jonkun täytyy olla. Huhuilin alakerran ja yläkerran huoneissa, sitten menin ulkokautta talon toiseen päähän kolkuttelemaan. Ajattelin, että katsotaan nyt tämäkin asia loppuun saakka, kun kerran rupesin.

Ja eikös yhden oven takana ollutkin neitonen tietokoneen ääressä. Kysyin, olisiko hänellä sänkyä minulle yhdeksi yöksi. ”Albergue on näin talvisaikaan kiinni, mutta epävirallisesti voit täällä yöpyä”, hän sanoi.

Näytti minulle sängyn kolmannesta kerroksesta, keitti kahvit ja juteltiin. Kävi ilmi, että tämä hollantilainen, Sabine nimeltään, on myös tilapäisesti majoittunut omistajan ollessa poissa.

Omistaja on kuulemma vanhempi mies ja pitänyt vuosia majapaikkaa ja haluaisi nuorempien hoitavan hommat.

Tätä Sabine nyt harkitsee, siis majataloon töihin tulemista. Aikamoinen työsarka siinä olisikin majoitustoiminnan lisäksi, nimittäin tontti on valtava, olisi metsänhoitoa ja niin edelleen. Upea rauhallinen paikka ja mukavaa tekemistä riittäisi, hän meinasi.

Yö oli ollut aika kylmä, sillä maisemat olivat vielä kahdeksan aikoihin aamulla harmaanvalkoisia huurteesta. Kaunista jälkeen. 

Nainen jo aamusella paljain käsin kylmässä vedessä pyykkäämässä.

Ison satsin pyykkiä ehtinyt jo ripustamaan.

Etenin rivakasti, ettei tule kylmä. Ja tuota pikaa olinkin Valençassa kahvittelemassa.

Eräässä kadunkulmassa halusin varmistaa vastaantulevalta olevani oikealla reitillä. Hän selitti vuolaasti suuntaa, mutta sitten toinen papparainen pysähtyi myös selittämään. Ensimmäinen sanoi, että minähän sanoin juuri noin, siihen toinen, että ai jaa. Ja sitten ensimmäinen selosti taas kaiken uudelleen, mutta enempää en ymmärtänyt. Ajattelin, että parasta häippästä nyt. Vilkaisin taakseni ja näytti siltä kuin olisivat jääneet riitelemään; kovaa ääntä pitivät kädet viuhtoen.

Enää muutama kilometri, niin olin Espanjan puolella Tuissa. 

Mukavan majapaikankin löysin helposti. Taidan pitää lepopäivän huomenna.

Rubiães -

Huikean kaunis aamu kävellä.

Seara - Rubiães

Lauantain vastaisen yön nukuin ihanasti lämpimien ja paksujen vällyjen alla perheen luona. Vaikea uskoa kaikkea sitä vieraanvaraisuus, jota koin heidän luonaan.

Eilen lauantaiaamuna sain heiltä vielä evästä mukaani. Se olikin tarpeen, sillä kahviloita ei ollut Ponte de Liman jälkeen.

Matkalla - Ponte de Liman keskustan läpi.

Pokasahasta päätellen mies lähdössä puiden tekoon.

Camino selvästi suosii minua. Ensin kohtasin Marion, sitten nuoren sasalaisrouvan ja nyt tämän upean perheen.

Eilinen oli hieno vaelluspäivä, mutta rankka. Kipusin ylös jyrkkää kivistä polkua, joka ei tuntunut loppuvan lainkaan. Ja välillä jalat eivät meinanneet riittää nousta kiveltä kivelle, keppiä kun minulla ei ollut. No, hitaasti, mutta varmasti etenin laelle noin 470 metrin korkeuteen.

Alastulo ei ollut sentään niin kivistä. Pitkä kävelypäivä minulle tuli aamusta iltapäivään (n. 8-16.30) ennen kuin olin majatalossa jalat hyytelönä.

Ajattelin pitää lepopäivän, mutta aamulla olo oli virkeä, tuntui että liikkeelle kaunista aurinkoista päivää katsomaan. Ehkä runsas illallinen edisti palautumista.

P. S. Pitää palata myöhemmin postauksiin, kuvien lataaminen kestää ja kestää.

Lugar do Cargo - Seara

Aamulla alberguen isäntä tarjosi hyvää lämmintä kahvia juustosämpylän kanssa. Siitä sitten taivaltamaan kohti Ponte de Limaa, noin 15 kilsaa.

Isännän mukaan ulkolämpötila oli -4 °C ja kuulemma sää senkun kylmenee lähi päivinä.

Puiden tekoa.




Kaunis aamu minun jälleen kävellä. Savu vähän häiritsi. Jätenuotioita näet poltettiin tiuhaan. Tänään kun on ollut täällä vapaapäivä, niin ihmiset ehtivät paimentaa nuotioitaan.

Noin neljä kilometriä ennen Ponte de Limaa Searassa olin juuri lähdössä kahvilapaussiltani, kun viereisen pöydän rouva kyseli, jos tarvitsen jotain. Puhelimme caminostani ja muuta.

Ja yllätys, yllätys sitten tämä rouva tarjosi kotiaan yöpaikaksi. Kylmä yö oli taas tulossa, joten ilahduin tarjouksesta ja tartuin siihen. Miehelleen, joka oli mukana, sopi myös minun tulla yöpymään.

Asuivat aivan lähellä ja reittini menee siitä vierestä. Tulinkin sitten luxusasuntoon - moderni sisustus, iso piha hevosineen, kolme lasta jne.

Sain oman huoneen käyttööni, makoisan lounaan ja illallisen. Mahtavaa kerrassaan.

Huomenna olen taas vedossa. Kuulemma minulla on vaikein etappi nousuineen tähän mennessä edessä. 

Barcelos - Lugar do Cargo

Mukavan lepopäivän jälkeen taivallukseni jatkui eilen viileässä säässä (-3 °C).  Barcelossa on torstaisin kuuluisa markkina- ja toripäivä. Jo aamutuimaan jalkakäytävät ja aukiot ja kahvilat täyttyivät ihmisistä. 

Aamupalalla irlantilainen caminolainen sanoi, jos hänellä olisi aikaa, kävelisi hän kuin minä, rauhallisesti ja ympäristöä katsellen, mutta hänen on kiiruhdettava. 

Siinä kävellessä auringon paiste takanani, ajattelin miten kiitollinen ja onnekas olenkaan voidessani täällä kiiruhtamatta kulkea maisemia ja kasvillisuutta katsellen. 

Lepohetki kahvilassa.


No, enpä vielä arvannut, että päivävaelluksestani tulisi vähän liian pitkä minulle.

Uskoin näet reitinvarren ilmoituksiin Casas do Rion, majapaikan, ilmoituksiin sijainnista, ettei olisi reitistäni kaukana. Tai sitten en vain osannut arvioida. Mutta väsyneelle yksikin kilometri on liikaa. 

No, nainen siellä ei ymmärtänyt lainkaan englantia vaan työnsi kaavakkeen eteeni. Siihen olisi pitänyt täyttää syntymäaika, passinumero jne. Mutta halusin tietää mitä yö maksaa. Nainen soitti jonnekin ja antoi puhelimen minulle. Mies puhelimessa sanoi, että yö maksaisi aamupaloineen 40 €. Se on minulle liikaa, sanoin. Sitten voit lähteä, mies sanoi. Ja kiiruusti lähdinkin takaisin reitille. Ilmoituksissa sanottiin, että hinta olisi caminolaisille edullinen.

Tuntui, että ensin houkutellaan sinne saakka ja sitten voi kiskoa minkä hinnan vaan.

Onneksi noin viiden kilometrin päästä tuli albergue Casa Fernando vastaan. Sen emäntä sanoi, että olen kävellyt aamusta yhteensä 22 kilometriä. No ilmankos olin aika poikki. 

Alberguessa pääsin heti jääkylmään suihkuun. Loppuillan hytisin kuin horkkatautinen. Kaksi belgialaiskaverusta tuli hetken kuluttua, he saivat kuulemma kuuman suihkun. Luulen, että lämminvesi väännettiin päälle vasta kun he tulivat, tiedä sitten.

Emäntä tarjoili meille mahdottoman monipuolisen ja ravitsevan illallisen keittiössään. Se lämmitti.

Mutta sitten yöksi vain huopia päälle, niin vähitellen lämpenin ja sain nukuttua.