Kylmän viileä, tuulinen, vaihtelevainen – aurinkoa ja sadetta vuorotellen - vähän kuin meikäläisen mieli toisinaan.
Blogipostaukseni ajalta 23. - 27.6. on käyty nyt läpi. Olen lisännyt tekstiä ja muutaman kuvan.
On muuten vihoviimeistä hommaa jälkeenpäin käydä läpi menneitä päiviä. Paitsi työlästä niin myös vaikeaa ilmaista haluamaansa mitä se milloinkin ja minäkin päivänä on ollut.
No, päivittäiset muistiinpani ovat kyllä olleet avuksi, mutta silti... tuntuu vähän takertumiselta: mennyt on mennyttä ja tehty mikä tehty – ja aina voi jättää tekemättä, jollei saa tehtyä silloin kun pitää tai haluaa.
Uusi päivä ja kuukausi koittaa, kesä vallaton jatkuu ja uudet kujeet - vähän niin kuin luontokin.
Mutta mikähän kuje on pihamaamme orvokkeja kohdannut? Reissun jälkeen näet kaikki ruukun pikkuorvokkien värikkäät kukat olivat hävinneet. Kukkavarret vain tököttivät pystyssä kuin olisi saksilla niitä napsittu.
Ja tänä aamuna huomattiin, että puulaarissa kaikki keltaiset orvokit olivat saaneet saman kohtalon, enää vain jokunen nuppu oli jäljellä.
Siinä sitten riitti pohtimista, olisiko orava ollut asialla tai rusakko tai fasaanikukko. No, mene ja tiedä, muitakin eläimiä pihamaallamme liikkuu hämärään aikaan.
