Ruskeat ja ilmeikkäät nappisilmät ovat vallan hellyttävät. Oikea korva on alati pystyssä ja vasen alas lerpahtanut, paitsi silloin kun se haluaa ruokaa. Silloin molemmat korvat hypähtävät pystyyn ja ilme on kovasti aneleva.
Huvittaa vieläkin ajatella, että minä joka olen aina pelännyt koiria ja niitä vältellyt, lupauduin tuosta vain koiravahdiksi.
Se oli joskus keväällä, kun kuulin isäntäväen kaipaavan koiralle kaveria heidän Itävallan (Sölden) matkansa ajaksi, niin tarjouduin oitis. Olin näet tavannut Lunan aiemmin vain muutaman kerran, esim. kun oli siskollani hoidossa. Tuota pikaa ihastuin sen ihmismäiseen olemukseen, energisyyteen ja päättäväisyyteen.
Viikko aikaisemmin, elokuun loppupuolella oltiin tutustumassa Lunaan, ympäristöön, kasteltaviin kukkiin jne. Asta oli leiponut suussa sulavan kakun, koristellut sen pihapiirin marjoilla.
Kaiken kaikkiaan ihan mahtavat puitteet minun olla koiravahtina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti