Viikon kuluttua tutustumiskäynnistä koitti ensimmäinen päivä olla kahdestaan Lunan kanssa.
Perillä tuntui etten muista mitään niistä monista Astan perehdyttämistä asioista. Onneksi hän oli kirjoittanut tärkeimmät ylös: Lunan ruoka-ajat ja tiukat ruuat; pesukoneen käyttö; kukkien kasteluohjeet; saunan ja porealtaan käyttöohjeet.
Olin jännittänyt päiviä, että pärjäänkö vieraassa ympäristössä toisten huushollissa ja ennen kaikkea lähteekö Luna edes kanssani lenkille?
Asta oli kyllä rauhoittanut: ”Sanot sille vain, että lenkille. Luna tietää aina mihin mennään.” Ja kyllä se tiesikin. Kiinnitin flexin ja sitten mentiin riuskaa vauhtia päivälenkille. Ihmeen nopeasti se vipelsikin, oli sitten ylä- tai alamäki, tuskin pysyin perässä. Tämän tästä jouduin sanomaan, että odotas ny vähän, mihin sulla noin kova kiire on. Vilkaisi kuitenkin vaivihkaa, että seuraanko ja odotti jos tarvetta.
Luna taisi päivän mittaan olla aika hämmentynyt, kun minä tulin eikä kotiväkeä mailla halmeilla. Iltapäivällä pidettiin taukoa lasiterassin lämmössä: istuin korituolissa kahvimukin kanssa ja Luna makoili vieressäni parvekkeen matolla vähän välillä haukahtaen.
Ihanan hiljaista oli. Ukkonen jossain kauempana lyhyesti jyrähteli. Ja vähän kun liikahdin, oli Luna kärppänä pystyssä. Myöhemmin alkoi sataa vinhasti ja nyt ukkonen jylisi kovemmin Siitä äänestä Luna ei tykännyt vaan haukahti äänekkäästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti