Lunan kaverina: III/XIII Syntymäpäivän viettoa

Aamu valkeni lauhana ja utuisena. Illan ukkosesta tai huonosta säästä ei ollut tietoakaan. Tänään odotettiin vieraita, vietettäisiin R:n synttäreitä. 

Puolen päivän paikkeilla alkoi vieraiden odotus meillä molemmilla, Lunalla ja minulla. Asta oli jättänyt ja leiponut kaikenlaisia herkkuja: suklaakonvehteja, pikkuleipiä, mielileivoksiani, mazariineja, ja muuta. Oli tehnyt myös hienon kakun, jos R. tykkäisi tulla synttärikahville. Ja hänhän tykkäsi. Veljeni ja vaimonsakin tulivat. Vietettiin yhdessä mukavat synttärit herkkujen kera, kiitos Astan. Lunakin oli niin tyytyväinen ja riemuissaan, kun tuli porukkaa rapsuttamaan ja leikkimään. 

Aamuisin minun tulee herättyä normaalia aikaisemmin, siis paljon ennen seitsemää ja välillä jo puoli kuuden maissa. Mutta ei ihme: kömmimme levolle heti viimeisen iltalenkin jälkeen puoli kymmenen maissa. Lenkkiä seuraa iltapuuhat, ja kun Luna kuulee, että hampaiden harjaus loppui, on se jo makuhuoneen ovella anovana odottamassa omaan sänkyynsä, joka on lattialla. 

Sitten sammutetaan valot, ei katsota telkkaria eikä kuunnella puhelimesta podcastia. Ensimmäisenä iltana yritin kuunnella Yle Puhetta, niin eikös Luna aloittanutkin äänekkään räksytyksen. Tulkitsin sen niin, että nyt nukutaan. Lankesi syvä hiljaisuus ja rauha.

 Ihmeen hissukseen se siellä omassa nukkumapaikassaan olikin aamuun saakka, hiiskaustakaan en kuullut. Kömmin yöllä visusti vessaan ettei vaan häiriintyisi, mutta ei ollut moksiskaan ylösnousemisistani. Vasta aamulla viiden jälkeen kuulin pientä levottomuutta Lunan taholta, ja kellon lähetessä kuutta nousin sängyn laidalle. Siinä samassa Luna tohkeissaan pystyssä ja korvat heiluen kuin sanoakseen, että äkkiä, äkkiä nyt, täytyy päästä ulos. 

Iltaisin ja öisin talossa oli kauniin tunnelmallista ja kodikasta. Asta oli laittanut eri tasoille tuikkuja ja kynttilöitä (ajastettuja) valaisemaan hämyisästi.