Ateneumin taidemuseo – Ilja Repin

Miten aikomuksemme Repinin (1844-1930) näyttelyyn jäikin aivan viimetippaan, siis perjantaihin. Se oli viimeinen päivä saada liput ovelta. Ennakkoliputkin oli jo loppuunmyyty. 

Saaran kanssa sain kokea hurjan pitkää jonottamista, tunti tunnin perään. Olisinkohan yksin jaksanutkaan. Aivan kuin siinä jonossa olisi ollut joku magneetti, kun siinä jaksoi seistä. 

Kyllä sitä jaksoi, kun välillä saatoimme tuurata toisiamme jonopaikassa, käydä kahvilla ja lepuuttaa jalkoja pienellä kävelykierroksella. 

Niin, koko päivä vierähti jonossa seisten, uskomatonta! Kokemus sekin. Korkeintaan parin tunnin jonotukseen olin varautunut ja suunnitellut paluuta sen mukaan, mutta vasta kello kymmenen bussiin ehdin eli illan viimeiseen. No, eipä tarvinnut sentään yöpyä Helsingissä.

Vasta kuuden tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme sisälle, mikä helpotus! Helpotus jalkaparoille, helpotus nälkään jne. Ateneumin Bistrossa päivän salaatti ja kahvit herkkuineen virkistivät, niin jaksoimme kivuta kolmanteen kerrokseen näyttelytilaan. Mutta eikös vielä sielläkin rappusissa ollut jonoa.

Upeita maalauksia! Niitä katsellessa kaikkosi väsymys tykkänään. Lukuisia mitä ilmeikkäimpiä muotokuvia ajan kulttuurivaikuttajista: säveltäjistä, kirjailijoista, näyttelijättäristä ja historiallisista tapahtumista, kansasta. 

En voinut olla toivomatta, että olisipa ollut toisinpäin: näyttelyssä kuusi tuntia ja jonossa vajaa pari tuntia.