Pitkällä lenkillä

Viimeksi viime perjantaina tein pidemmän rundin lenkkikaverin kanssa. 

Käveltiin Paimion polkua ja hiekkakuoppien ympäristöä. Sää oli mitä hienoin jo aamu yhdeksästä. Maa oli hienoisessa kuurassa ja puuterimaisen lumen valkaisema sieltä täältä. 

 Muutaman tunnin jälkeen aurinko alkoi helottaa lämpimästi sulattaen lumien ja jäiden rippeitä.

 Ihan kuin kuntoni olisi noussut, sillä kahdenkymmenenyhden kilometrin jälkeen jaloissa kyllä tuntui, mutta ei kovin pahalta vaan sopivasti tönköltä. Seuraavana aamuna olo oli mitä mainioin.

 Ja taas olin äärest kiitollinen lenkkikaverin seurasta, sillä kävelytunnit vilahtivat melkein huomaamatta. 

Voi olla, ettei reissustani tule mitään koronaviruksen takia, siltä alkaa vaikuttaa, mutta katsotaan. Eikä se mitään, jo ajatuskin pyhiinvaellusreissusta on innoittanut kuntoilemaan – ehkä kuitenkin suurin innoitus tulee hyvästä ja virkistävästä mielestä, joka seuraa aina lenkin jälkeen.