Lauantaina oli hyvä, puolipilvinen sää kävellä lumettomilla ja tutuilla metsäpoluilla ja kallioilla.
Rauhalliseen tahtiin vaelleltiin siskon kanssa. Kävellessä yritin muistella nyt niin vihreinä näyttäytyvien sammalten ja hopeanväristen jäkälien nimiä. Paremmin olisi pitänyt muistaa; pänttäsinhän niitä ja opiskelin tunnistamaan metsätieteiden ensimmäisellä vuosikurssilla. Joitakin olin tunnistavinani, mutta niin epävarmana ettei parantunut ääneen lausua.
Taimikkoni on hyvässä kasvussa.
Kotona sitten muistelin näkemääni ja tarkistin lajintuntemusoppaasta. Komeita palleroporonjäkäliä ei kyllä unohda, sen sijaan harmaaporonjäkäliä ja lehtijäkäliä yleensä, kuten harmaaröyhelöitä, ja muita metsäkallioilla viihtyviä en meinaa saada mieleeni (kouruisokarve, karstanapajäkälä).
Oppaasta olin tunnistavinani nähneeni metsässä ainakin keuhkosammaleen, röyhelösammaleen, metsälehväsammaleen ja seinäsammaleen.
Nyt niin sammaleet kuin jäkälätkin olivat samettimaisen pehmeitä ja kosteita, eikä ihme on sataa tihuttanut tavan takaa. Erottuivatkin paremmin kuin kuivana kesäkautena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti