Kuunvaihde Helsingissä

Kävimme viikonloppuna  Helsingissä tapaamassa läheisiäni. Olin niin innoissani, ettei tullut otettua yhtään kuvaa yhteisistä ruokahetkistä, se nyt harmittaa. 

Kotoa lähtiessämme satoi räntää pisin matkaa ja Helsingissä sitten vettä. 

Sunnuntaina tuli käytyä Kansallismuseon näyttelyissä kuin myös kahviteltua, luonnollisesti. 

Keväisen valoisaa oli, räntäsade ei pahemmin häirinnyt. Museosta poistuessamme sää poutaantuikin.

Maanantaina ehdin vielä ennen paluumatkaamme käydä Akateemisessa karttoja katselemassa, pari löytyikin ja muutamassa muussakin kaupassa kuten Lush-kaupassa Mannerheimintiellä. Sieltä ostin seuraavalle vaellusreissulleni palakosteusvoiteen – sellaisen pienen palasen – ei vie paljon tila, on kevyt ja vaikutti kätevältä käyttää matkalla kuin matkalla.

 Hetki jäi aikaa istahtaa ennen bussin tuloa.

*

Kevät. Ajattelen sitä, katselen sitä, sanon sen, ja tunnen ettei se ole sana, ajatus, tahi ajatus, tahi se mitä näen. Katselen maisemaa, se tulee minuun, eikä mitään ole pois tulevilta, kun lähden. (Paronen, Samuli 1990: Maailma on sana, s. 79)