Jottei arki olisi liian tiukkapipoista, pitää toisinaan piipahtaa paikkakunnan kahvilaan.
Ja mitäs siellä? Mitäpä muuta kuin ihmisten katselua, katselua näkyykö tuttuja.
Kävelen kiertoteitse kotiin, jotta kertyisi kilometrejä kuin myös rauhoittaakseni omaatuntoa.
Viimeisen suupalan jälkeen se alkaa heti morkata, että mitäs tuli otettua, olikos pakko, eikös pitänyt säästää, eikös hyvä kahvi riittänyt. Sanon, et katota sit ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti