Mielialabloggaaja

Tämänpäiväisessä Turun Sanomissa on kevyt teksti (Päivi Ojanperän) bloggaamisesta. Kaksi bloggaajaa siinä kertoo blogityöstään ansaintana ja vaikuttajana. 

Vesi katolta noruu... ja vauhdilla.

Teksti johti jälleen kerran miettimään, millainen bloggaaja itse olen, miksi ja mitä kirjoitan. Kirjoitanko muodista, ruoasta, vanhemmuudesta, vanhenemisesta jne. ansaitakseni ja vaikuttaakseni? No en, vaan pelkästään kirjoittamisen ilosta ja arjessa olemisen tunnoistani. 

Mutta jonkinlainen vaikuttaja saatan olla kirjoittaessani kuntoilusta, luonnossa olemisesta ja vaelluksistani. Ehkä kirjoitukset kannustavat ikäisiäni liikkumaan hitusenkin ja lisäämään päivittäistä hyvinvointiaan. 

Ehkä jollakin toisella käy kuten minulla. Nimittäin kuntoilun ja liikkumisen jäädessä väliin tai vähiin olen huomannut, että vähemmän saan aikaiseksi, tulee marmattava olo, energia hiipuu ja myös kirjoittaminen alkaa lipsua. 

Yhteenveto: En ole sellainen vaikuttajamarkkinoija, joka kirjoittaa postauksen jostakin tuotteesta tai palvelusta ansaitakseni. Enkä ole perhe-, muoti-, ruoka-, puutarhabloggaaja ja mitä niitä onkaan. Pikemminkin olen lifestyle-bloggaajan ja julkisen päiväkirjan väliltä: vapaa sitoutumaton mielialabloggaaja, justiinsa se minä olen. 

Rajoituksia: Toki oma häveliäisyyteni pakkaa rajoittamaan kirjoittamisen vapautta. Sopivaisuuden sääntö ja mallit istuvat lujassa: "Katos ei nyt ihan kaikkea sovi sanoa, mitä sylki suuhun tuo." Siivilöiden, siivilöiden, siis. 

Osaamiseni ja taitoni rajoittavat. Huomaan usein huokailevani, kunpa nyt osaisin tämänkin asian, näyn, kokemukseni, lukemani paremmin ilmaista. 

Kaiken kaikkiaan: Itsekeskeistä hölynpölyäkö? Niin tai näin, hyvän mielen saan aina muutaman virkkeen rustaamisesta. Silloin vaikutan ainakin itseeni myönteisesti. 

Siksi toisekseen kun tekee, niin näkee ja kuulee.